Sä menit vaihtaa sit pirkan oltermanniin...

Et sä oot tyhmä kun menit päästämään tämän sun käsistä. Hei kato mä kirjotan blogia
ja mun alter egokin on doupimpi ku sä"

"Etkö sä tiedä kuka mä oon
et pääse pakoon tavarataloon
älä lue blogiani tai seuraa instassa
saatan mainita et sulla ei tiu....

Hups...tullu näköjään kuunneltua Sannia liikaa tässä viimepäivinä. Hiukan omilla sanoillani. Pahoittelut.

Mut jatketaan... 

"Elämme outoja aikoja. Ennen ulkona oli kivaa ku lunta oli satanu paljon, nykyään se vituttaa raapata niitä ikkunoita jäästä ja pyyhkiä auto lumi iglusta. Ennen hiihdettiin koulussa talvella jokapäivä, nykyään opettaja ei saa huutaa näille "vapaan kasvatuksen" tuotannolle sillä opettaja voi saada potkut jos haluaa pitää järjestystä luokassa. Ennen tehtiin töitä jotta saatiin rahaa, nykyään raha pitäisi saada mielellään etukäteen tilille jotta sen jälkeen voidaan harkita et viittiikö tehä töitä. Ennen teoilla oli seuraus ja virheistä pyydettiin anteeksi , mut nykyään kaikki lakastaan maton alle ja kuvitellaan olevan jotain vitun pyhimyksiä.

Ennen kohdattiin ongelmat kasvotusten ja niistä puhuttiin kasvotusten et miten saadaan asia korjattua sekä miten tästä eteenpäin. Nykyään ei puhuta mitään koska siinähän saattaisi saada ratkaisun ongelmaan, vaan lähetellään whatsapp viestejä et minkälainen sinä olet ollu mutta minussa ei ole mitään vikaa sillä olenhan niin vitun täydellinen sekä oletan itsestäni ehkä vähän liikoja. Ennen vanhaan kunnioitettiin toisia ihmisiä enemmän mut nykyään tärkeintä on kunhan sinä myönnät tehneesi kaiken väärin, ku minä menen tässä samalla istumaan tälle minun valtaistuimelle ja miettimään et kenen elämän haluaisin seuraavana pilata ja tehdä siitä yhtä helvettiä.

Ennen vanhaan eron jälkeen sitä sai oman omaisuutensa takasin, mut nykyään pitää kiukutella puolin että toisin ja tarpeen tullen piilottaa astioita väittäen ettei niitä ole koskaan löytyny mut kysytään kuitenkin minkäs arvonen se fiskarsin ruokailuväline setti olikaan jos vaikka myisin sen "sattumalta" tori.fissä..."


Ahdistavat (tai jokseenkin ärsyttävät) asiat Top 3

1: Kahvittelu:
On oikein mukavaa ku näet pitkästä aikaa ystävää "tai millä nimellä te ikinä näitä kutsuttekaan". Juotte kahvia ja höpisette joutavia hyvän tunnelman luomiseksi. Asiat näyttää menevän loppujenlopuksi aivan mallikkaasti. Varsinkin näin sinkkumiehenä kyllä kahvittelen mielelläni naisten kanssa, vaikka piparipurkki olisikin jumissa. Mut jos sen kerran saa auki niin erittäin hyvä todennäköisyys et se aukeaako myös uudestaan. Puhuttiin nyt niistä oikeista pipareista eikä "hyihyi".

Seuraavaa tapaamista saakin sitten odotella jonkin aikaa, sillä molemmille kuvioihin astuu elämä ja elämäntilanteet. On töitä, on lapsia, on harrastuksia ja on ties minkälaista pitsin nypläystä jolloin ei vaan valitettavasti kerkeä tai edes suunnittelemaan moisia hauskoja teehetkiä. Varsinkin ku itse yrität sopeutua tilaanteeseen et miten olisi tuolloin? tai miten vaikka ens viikon tiistaina? Ne eivät vaan valittevasti käy millään. Kun taas ystäväsi ehdottaa tapaamista niin johan se on kumma ku itellä sattuu just sillä hetkellä olemaan jotain muuta menoa et pakko perua nekin toimenpiteet jos haluaa kahvikupposen saada. VITTUU!!!

Olen kyllä itse aika kärsivällinen sen suhteen enkä helposti suutu. Tarvittaessa olen kyllä valmis ottamaan omasta ajastani sen pois et ylipäätään pystyn tälläisiä tekemään. Yleensä siinä käy niin et minä olen se osapuoli joka ylipäätään pitää yhteyttä ja yrittää sopia yhteistä kahvitteluhetkeä. Valittevasti ne jotka minut tuntevat toistan (Valitettavasti) niin osaavat kyllä raastaa hermojani ja työntää suolaa haavoihin. Tahdomattaan tai ihan vaan vittuilessaan. Yritä siinä sit perkele hymyillä et ei kuule tunnu missään "Tuutko kahville?" totean vain perään. Perkele jos voittaisin eurojackpotissa niin veisin kyllä ystäväni kahvittelemaan viikoksi jonnekkin trendilattea ettei tarvitse hetkeen sopia mitään koska hyvällä todennäköisyydellä se ei tule onnistumaan sillä hetkellä millon itse olisit vapaana. Vaikeasti tavoittelu tässä tilanteessa on jopa minun mielestä jopa hieman flirttailevaa. Taidan olla outo. Mut minkäs teet jos kahvi maistuu ja muu tarjoilu maistuu. En valita. "Go with the flow"


2: Naiset:
Kyllähän te (varsinkin naiset) taisitte jo tätä odottaa. "Millon se puhuu taas naisista ku sillä on niin kivat ja alistavat jutut...on sillä kiva kikkelikin..hihih!" Noh, Noh, Nyt rauhoitumaan hetkeksi No niin! Hyvä!

Olen oppinut sen et jos Nainen hymyilee niin sillonkin kannattaa olla varovainen, nimittäin sillä hetkellä Nainen kerää varastoonsa negatiivistä energiaa ja päästää ne huudon lailla vapauteen hetkenä minä hyvänsä. Tarvittaessa Nainen säästää nämä ajatukset kuukautisajalle jolloin viimeistään Nainen vittuilee, huutaa, paiskoo astioita, valehtelee ja räyhää ku kaverini Matti Mukava Shellin vessan lattiamopille. "Vittu mä pyyhin sulla kohta lattiaa!"

Olen yrittänyt monesti saada naisia rentoutumaan mutta turhaan. Eivätkö ne perkeleet ikinä osaa rentoutua. Aina ollaan jonkinlaisessa prosessitilassa, kovalevy raksuttaa siihen malliin et tekoripset väpättävät ja tekokynnetkin irtoilee liimoistaan pois.
Yritä siinä sit ihmisenä olla rehellinen ja aito. Varsinkin jos nainen on lähdössä ulos niin jumalauta sitä odottelun määrää. Ensin nainen käy suihkussa. kuivaa hiukset, laittaa meikit, miettii seuraavat 3 tuntia et mitä vittua sitä laittaisi päälle tänään päälle. Sit laitetaan taas hiuksia, suihkautetaan hiukaan lakkaa niihin. haetaan kaapista paita päälle. Paita vaihdetaan koska se ei käy vyön kanssa. Haetaan uusi paita. Sit vaihdetaan vyö koska se ei nyt käyny paidan kanssa sit millään. Tätä rumbaa jatkuu se seuraavat 2 tuntia taas, Kunnes nainen on valmiina. Hän menee ulos ja ottaa roskasäkin mennessään, vie roskat roskakatokseen ja tulee takaisin sisälle. Sillä nyt on niin myöhä ettei kannata mihinkään enää lähteä ja kyllähän se laittautuminen väsyttää.

Kuten jo tiedätte niin minähän suorastaan rakastan naisia "Kröhöm!" Korjaan välitän ja tykkään. Osa kavereista ajattelee et esim. eksien kanssa ei tarvii olla missään tekemisissä et he ovat syystä niitä. Noh, minä en suinkaan ajattele näin. Voin olla heidän kanssa suhtkoht hyvissä väleissä mut ei mun tarvitse niistä vaimoa uudestaan tehdä. Sillä tottahan se on. Et se mikä ei toiminu ekalla kerralla, niin harvemmin toimii sillä toisellakaan kerralla. Enkä minä ny näin pahalla sitä sano. Poikkeuksia tietysti on olemassa. Esim, omassa kaveripiirissä ja enkä minä heitä siitä milläänlailla moiti. Miksi teit noin? Miksi mennä tuomitsemaan jos ei tiedä asian todellista laitaa. Mut ehkä mä kuitenkin olen edelleen outo. Mut minkäs teet jos niitten seurassa viihtyy ilman mitään sen syvällisempää. Voi sitä kahvia juoda niittenkin kanssa, keiden kanssa olet eläny joskus. Se on kuitenkin vaan kahvia eikä mitään maistraattihommia.



3: Luottamus ja itsetunto
Tää on taas sellanen aihe mistä en hirveesti puhuny mut alotetaan ku kerran ton otsikon kerkesin jo kirjottamaan esille..

Se pitää paikkansa et tällä hetkellä en luota oikein keneenkään. Paitsi lähimmäisiin ja hyviin ystäviini (Ne tietävät kyllä). Kesän jälkeen oon vetäny sellasen panssarikilven tohon pääni yläpuolelle et oikeastaan sen läpi ovat päässeet ne harvat ja valitut. Enkä oikein mielelläni hae uusia ystävyyksiä ellen itse ole hyvällä tuulella tai kännissä (kaks eri asiaa kuitenkin). Hankala luottaa sellasiin ihmisiin jotka ovat sen luottamuksen pettäneet pahoin mut toisaalta en ole mitenkään pitkävihainen joten sopivan ajan kuluttua voin laskea sitä "mielikuvituskilpeä" hiukan alaspäin. Jos sieltä samantien tulee nuolia tai muuta paskaa päin näköä niin "kilpi" nousee hyvin nopeasti takasin paikoilleen. Välillä saatan kurkkia ja huhuilla et "joko nyt saa tulla esille". Koska varsinkin jos liian nopeesti alkaa luottamaan niin useinmiten tahtomattaan saa pettyä taas jälleen kerran. Vaikka sitä haluais luottaa ja uskoa siihen et ehkäpä ajallaan kaikki järjestyy niin valittevan usein se menee päin vittua. Luottamus on kortilla ainakin ton kahvittelu kohdan kanssa. Hankala sopia mitään jos ei pysty luottamaan, ei sillä ettenkö tahtoisi luottaa mut välillä sitä joutuu rakentaa niin perkeleen kauan, et kerkee piparit menemään parempiin suihin. Kirjaimellisesti.

Itsetunnosta sen verran. Ärsyttää ku jotkut jaksavat aina saarnata siitä et kyllä sinä löydät vielä jonkun keneen VOI OIKEASTI LUOTTAA. Senkus menet vaan juttelemaan naisille, kyllä sinä saat!
Joko kaverini valehtelevat minulle päin näköä tai sitten ne haluavat vain piristää minua. Oli miten oli.  Mitäs sit jos en edes halua löytää sellaista. Kuka minua on siitä tuomitsemaan jos en olekkaan tunteeton ja käsittelen menneisyyteni asiani siinä ajassa kun sen itse haluan tai etten voikkaan heti hypätä sängyyn ja rakastua seuraavaan vastaantulevaan tai niihin 39:ää seuraavaa jotka tulevat seuraavan kulman takana. Varsinkin näin seksuaalisena ihmisenä kuten minä se on kyllä kieltämättä välillä hiukan turhauttavaa. Mut olen kyllä oppinut olemaan yksin ja minusta se on välillä aivan saatanan rauhoittavaa. Voi pelata pleikkaria yöllä, ilman et tarvii aamulla kuunnella sitä kotkotuksen määrää. Voin katsella Christy Mackkiä ilman kukaan tuntee itteensä haluttomaksi. Voin syödä ihan mitä itse haluan, ilman et kukaan alkaa kertoilemaan mulle faktoja sokerista. Perkele! Kyllä minä tiedän mitä se on sokeri on. Laitan sitä kahviini jos käyn huoltoasemalla kahveella, se on sellanen valkonen neliö. Aika fiksua loppujen lopuksi. Ehkä edelleenkin olen outo ku haluan läheisyyttä ja seksiä ilman syvällistä fiilistä. Ehkä ajallaan sekin muuttuu tai sitten ei. Ehkä oon ollu liian sinisilmänen ja hölmö ku oon uskonu kaiken on sanottu/kirjoitettu. Kun tapanani on ollu yleensä uskoa todeksi sitä mitä on sanottu.

"Sädekehä on jo valmiiksi rikki, varmaan joku huono erä. Ne koitti mua lyödä ritariks, katkes terä"


Mut tää nyt oli tällänen lyhyempi blogi tällä kertaa.. Ens kerralla huomattavasti pidempi sillä joulu on vähän kiireellistä aikaa myös minulle.

Olisin tietysti voinnut kirjoittaa muutaman hyvän tarinan tässä viime ajoilta mut en sitä tehnyt kuitenkaan siitä tapahtuneesta syystä et mulla ei ole copyright-oikeuksia siihen toistataiseksi. Ja toisaalta kuka minua estää et mitä kirjoitan ja mitä en! Tämähän on mun blogi eikä kenenkään muun. Mut yleensä jos lupaan jotain niin sen myös pidän, sillä nykypäivänä lupausten pitäminen näyttää olevan puolin ja toisin on hankalaa...

Mun kanssa on helppoo olla loppupelissä väleissä, ei se vaadi mitään raketti tiedettä. Kohtele mua niinku toivoisit sinua kohdeltavan..

Ei se ny sen vaikeempaa ole.

Onko vihanhallintakurssilla vielä tilaa?

Vihaan talvea. Vihaan sitä et talvella joutuu auton tuulilasia raaputtamaan jäästä raapalla et ylipäätään näkee eteensä ajaessa. Vituttaa ku uutisoidaan et "talvi yllätti autoilijat". Eikö se talvi oo tullu perkele joka vuos ja sit vittu ihmetellään ku yllättäen taivaalta tippuu lumihiutale niin yhtäkkiä kaikki menee ihan sekasin ja kukaan ei osaa enää ajaa autoa ku sitä lunta satanu ja on vielä niin liukastakin. Ärsyttää ku joku hermostuu ku mainitsee hänen ajotaidoistaan, en kyllä tiedä et onko siinä kehumista jos jättää auton ylämäkeen parkkiin pelkkä käkkäri päälle, ja sit näytellään niin vitun yllättynyttä ku auto onkin valunu ojaan romuttaen sen tai perutetaan auto lumipenkkaan sillä vauhdilla et roiskeläpät jäävät hangelle vilkuttamaan autoilijalle. Vihaan sitä hetkeä ku olen menossa ulos tupakalle, niin makkarista tai olohuoneen sohvalta kuuluu huuto "Laitatko samalla mun auton lämmitykseen ku oon menossa aamulla töihin!" Vittu! Laittais ite perkele autonsa piuhaan. En minäkään huuda naiselle jos näen hänen menevän keittiöön et "Ku kerta menit jo keittiöön, niin teeppä minulle samalla muutama voileipä ja paista paketillinen pekonia siihen kylkeen!" Vihaan sitä tunnetta ku aamulla auto ei lähtenytkään käyntiin vaikka oli piuhassa kokoyön. Auto vaan toteaa "Ei, ei ja vielä kerran ei!" Samanlailla mitä ex-tyttöystävä tuumasi kun makkarissa kattolamppu sammui. Aina ei voi voittaa. Vihaan ihmisiä jotka luovuttavat kesken tai heittävät pyyhkeen kehään ensimmäisen takaiskun tultua. Sitten ihmetellään ku mikään ei onnistu ja mikään ei mee sillä tavalla ku olin ajatellu etukäteen. Vihaan niitä jotka stressaavat lähes kaikesta mahollisesta, En vaan ymmärrä, jos stressin aiheen saa siitä jos t-paita menee väärinpäin pyykkikoriin. Pesukoneessa joka tapauksessa se paita erittäin hyvällä todennäköisyydellä kastuu ja pesuaineella saadaan liat pyyhittyä pois ja jättää jälkeen vielä oikein mukavan tuoksun. Mielestäni ainakin näin..tai emmätiiä. Olenhan kuitenkin vaan mies enkä kodinkone.

Vituttaa ku tullaan lässyttämään rahan käytöstä. Jos laskuja tulee niin ne suoritetaan pois alta ja välillä joutuu elämään vähän tiukemmalla. Ei elämä ole yhtä juhlaa et joka kuukausi voidaan shoppailla ja tuhlata rahojaan turhuuksiin. Eiköhän se oo niin, et minä käytän rahani siihen mihin minä haluan ja sinä omasi, en tarvii siihen mitään elämäntapa valmentajaa ohjeistamaan. Joo, ei minullakaan ole aina raha-asiat ollu hyvin, mut emmä niistä oo sen enempää stressannu et "Voi vittu! Mä oisin niin halunnu lähteä sille lomamatkalle jne". Ku ei se stressaamisella tilanne parane juurikaan mihinkään suuntaan. Olen hoitanu ne ongelmat tekemällä töitä ja saamalla palkkaa jne. Yksinkertaista. Onhan tätä ideologiaa hankala tietysti selittää sellaiselle joka ottaa kaiken klarnalla tai muilla osamaksu suunnitelmilla. Olenhan minä loppupelissä aika helvetin hyvin pärjänny elämässä vaikka ei aina olekkaan merkkivaatteita päällä tai hienoa autoa pihassa. Vituttaa ihmiset jotka leveilevät vaatteillaan ja hienoilla koruilla..Kyllähän klarnalla saa jos haluaa, vaikka silikonitissitkin jos näkee sen tarpeelliseksi. Jokatapauksessa nekin pitää maksaa ajallaan tai se selittämisen hankaluus ihmiselle jolle raha on se kaikista tärkein asia maailmassa. Ei rakkaudella niin väliä, kuhan sillä toisella on rahaa..

Vituttaa ku tullaan kotkottamaan et olen kaikki edelliset blogini kirjottanut edellisista suhteista ja tyttöystävistä. Ei perkele! Jos joku ei ymmärrä liiottelua, sarkasmia ja ennenkaikkea huumoria, niin eihän se minulta ole pois. Senkus pahottavat mielensä. En minä ole heitä tätä blogia pakottanu lukemaan. Ihan varmaan uteliaisuudesta ovat tulleet lukemaan tälläkin kertaa et mitäs se on täällä kirjottanu... Sitten ne pettyvät taas ku en heitä haukkunutkaan. Vihaan ku ihmiset eivät osaa puhua asioista kasvotusten vaan pitää kirjottaa whatsappissa tai fb:n postilaatikossa. Sanoisivat päin naamaa samat asiat mitä kirjottelevat. Oli se sitten hyvällä tai pahalla kirjotettu, mut eihän se minulta ole pois jos ei ole sitä selkärankaa kohdata asioita niinku ne todellisuudessa on. Eikä kannata, mukavempaa se on elää pumpulissa valehdellen kavereilleen et en minä mitään väärää tehny vaan se oli toinen joka on tehnyt kaiken. Kyllä sen syvällä sisimmässään eli siellä sydämessä (Jos sellaisen ny sattuu omistamaan) tietää tehneensä väärin mut ei uskalla sitä myöntää koska pelkää menettävänsä kasvot  kaveripiirin edessä ja voi kokea siinä samalla et loppupelissä olenkin vain ihminen ja se on ihan inhimillistä. Ärsyttää ku ihmiset kuvittelet olevansa fiksuja et estävät toisensa instagramissa, mut eivät tajua et ne kuvat voi käydä kattomassa myös ei-kirjautuneena netin puolelta, tälläset järjen jättiläiset lähinnä naurattavat minua..Vituttaa sana "Epämukavuusalue" Mitä helvettiä se niinku tarkoittaa? Elämäntapa valmentajat käyttäny sitä joskus 90-luvulla et täytyy mennä "Epämukavuusalueelle" ja olla siellä niin kauan et siitä tulee mukavuusalue ja olet vahvana siinä. Vittu mitä paskaa. Varmaan joku kotkottaja tämänkin kehitellyt. Ei kaikkea tarvii sieltä ysäriltä tuoda tähänpäivään ja päivittää sitä. Snapback lippalakit ja 90-luvun tekno riittää mulle.

Vihaan ku lapsia pidetään jonain oman arvon ylentämisenä tai palkintona elämästä. Ei sillä ettenkö ny tykkäisi lapsista sillä onhan minulla myös niistä kokemusta. Esimerkiksi tuo lasten vaatteiden kierrätys ja niitten myyminen kaikenmaailman kirpputoreilla. Lapsille ostetaan haalareita, housuja, paitoja, potkupukuja jne. Niin minkä ihmeen takia niistäkin pitää vetää ihan hirvee show päälle. "Minun lapseni ei mitään name ittiä tai h&m;n vaatteita käytä, vaan hänellä täytyy olla Molo Kidsiä, Mini Rodinia tai vaihtoehtoisesti Polarn O Pyrettiä" Ja nämä haalarit saatuaan niin välittömästi täytetään heti instagram haalarikuvilla et ostinpa tälläsen haalarin eikä maksanu ku vaan 250 euroa ja maksoin muuten vielä klarnalla. Arkipäivinä huudetaan sit leikkipuistossa pienelle lapselle et "Keijo-Marjaana! Älä pyöri siellä lumihangessa tai konttaa siellä liukumäen luona ku se PoPin haalari menee pilalle ja sillä ei oo sit jälleenmyyntiarvoa". Voi vittu oikeesti! Mä en vaan ymmärrä tätä..Miksi ihmeessä sit ostetaan näitä haalareita jos pelätään käyttöjälkiä. Pitäisikö lapsi pyörittää johonkin kuplamuoviin ettei vaan vaatteet kulu käytössä. Kyllähän mikä tahansa tavara kuluu käytössä, se on sitä ajanpatinaa. Kuluneelle tavaralle on aina hintansa. Pääasia on et sillä lapsella on ylipäätään vaatteita millä voi olla ulkona ettei palellu. Kyllä lapsi osaa olla varmasti ihan normaali ittensä oli siellä sit 35€:n haalari tai 250€:n haalari päällä. Enkä minä vittuilessani sano, mut mä en vaan ymmärrä tällästä ajatusmaailmaa. Ehkä olen ainoa näitten ajatusten kanssa mut sentään oma itteni enkä mikään vitun lammas. Olen oman laumani johtaja.
Vituttaa ku lapsia pitää pelotella (Varsinkin jouluna) jollain mielikuvitus hahmoilla. "Jos et oo kiltisti, niin tontut kyttää ikkunoista ja raportoi joulupukille ettei tänä vuonna lahjoja tule." En minä tykkää jos mun ikkunan takana joku helvetin lyhytkasvuinen hiippari kyttää jos vietän laatuaikaa unelmavaimon eli Christy Mackin kanssa. Senkus tulee 6. Kerroksen ikkunan taakse silmiään järkyttämään. En tiiä miten se mahdollista, lentävätkö nekin perkeleet jollain poroilla joissa turbiinimoottorit hurisee ja nenä hohtaa punasena kuin tonttutytön pikkuhousut.

Vihaan sitä ettei voida nähdä asioita myös toisen osapuolen kohdalta. Eletään omassa ajatusmaailmassa et Minäminäminäminäminäminäminä jee jee jee (Oli muuten viittaus Klamydiaan, ihan hieno bändi ,mut vittumaisempi sukupuolitautina) Kaikista asioista ajatellaan et hyödynkö minä tästä jotenkin ja ei osata ajatella muitten parasta tai hyvää oloa. Mut ei niin ei! Oma napa on se tärkein ja sekin tehdään vielä harvinaisen selväksi. Tottakai saa ajatella itseään välillä mut voi sen pään ottaa välillä pois sieltä jalkovälistä ja käyttäytyä kuin aikuinen ihminen. Onhan se kieltämättä hankalaa jos ei osaa ajatella muutakun alap...Noh, ei mennä siihen. Yritetään pitää vielä jotenkin käsissä. En minäkään ole täydellinen ,mut osaan ajatella myös muitten puolesta, toivoa sydämmeni pohjasti kaikkea hyvää ja pystyn sen myös näyttämään aidosti. Vituttaa ku ihmiset eivät voi todeta tehtyjä virheitään ja sanoa rehellisesti et minä mokasin, olen pahoillani siitä ja pyydän anteeksi. Joo, olen minäkin niitä tehnyt jonkinverran elämäni aikani mut voin olla myös niistä pahoillani ja sanoa et ei menny mun kohdalta ihan nappiin ja pahoittelut vielä perään. Olen tehnyt elämäni aikani paljon riskejä, ottanut rahan kanssa riskejä pelaamalla, välillä voittaen ja välillä taas häviten rutkasti. Olen muuttanut rakkauden perässä vieraalle paikkakunnalle ketään tuntematta. Yrittäny tehä itelleni vaim..Noh, lopputulos oli mitä oli, mut en minä niitä riskejä kadu vaikka asiat ei oo menny niiku on ajateltu etukäteen. Rakkaudessa on välillä otettava riskejä. Joskus niissä on onnistuttu ja välillä ei. Mut en mä oikein koskaan katkeroitunu. Oon tehny huonoja valintoja ja tehnyt väärin toisia kohtaan, niin on myös mullekin tehty mut emmä jaksa ketään vihata sen takia. Anteeksipyynnöt on sitä varten et elämä jatkuu vaikka yhteistä historiaa onkin takana...Hyi Vittu!, tää alko kuullostaa ihan joltain MeNaiset lehden haastattelulta..

Vituttaa ku kaupassa käydessäni varsinkin naisten kanssa niin se kassa pitää oikein erikseen valita, et tohon ei voi mennä ku siinä on nuori vaalea nainen kassalla..Se pian saatana hymyilee mun miehelle ja sit on helvetti irti. Eikö se loppupelissä vain saatanan sama et kuka siinä kassalla on, kuhan ostokset laitetaan kassiin ja ne maksetaan ennenkuin poistutaan paikalta. Tää on taas näitä juttuja, mitä mä en vaan ymmärrä millään. Vihaan ku autoa ajaessani niin viereeni tulee istumaan joku vitun biisinvaihtaja DJ. Jos minä ajan omalla autollani ,niin sillon sieltä kuunnellaan sellasta musiikkia mitä minä kuuntelen eikä mitään vitun radioystävällistä konepimputusta mitä tehään muistitikuilla. Sillon ku kuunnellaan niin sillon myös sitä mitä minä haluan. En minäkään mene kavereitten auton kyytiin vaihtelemaan biisejä et tää on ihan paskaa, pistä Sepulturaa tulemaan ja kovaa. Trivium tai In Flames toimii myös. Vituttaa ku autoa ajaessani eteeni tulee joku eteeni hidastelemaan ja pysähtelemään joka suojatien sekä kävelytien kohdalla. Vitun teiden ritarit! Ajelisivat jossain muualla ku minun edessäni. Perkele!

Mut joo, en minä kaikkea vihaa kuitenkaan vaikka välillä siltä tuntuukin. Sillä rakastan naisia ja elämää, vaikka molemmat osaa olla välillä todella hankalia sekä vittumaisia. Mut kaikesta huolimatta en valita...joten kieli poskelle ja huumoria niin johan jaksaa taas 👍

Terveisin: Mielensäpahoittajien pahin painajainen.

Ruokakolmioita ja Mielikuvitushahmoja

Luku 16: Se on nykyään niin saatanan muotia.

"Nyt sinä saatana petaat sen sängyn ku heräät! Auta armias jos sitä ei oo vielä tehty ku oon tullu töistä kotia niin nukut sohvalla ja turha unelmoida mistään sitomisleikeistä.."

Tämän yllä olevan tekstin olen kuullut elämäni aikana aika monta kertaa. Toisinaan olen tehnyt niin koska en ole jaksanut kuulla sitä kotkotusta jälkeenpäin tai olen jostain kumman syystä auttanut kotitöissä taka-ajatuksena juurikin jotain S/M leikkejä. Mielenkiinnosta johtuen olen välillä päättänyt, et nyt ei perkele tehä mitään, vaan pelataan pleikkaria iltapäivään saakka. Siivouksen voi suorittaa puolta tuntia ennen ku itse Hallitus saapuu paikalle, ellei ole pelissä jännät hetket menossa. Useinmiten on ollut. Eihän naiset sitä ymmärrä et jos oot 3-4 tappiolla änärissä ja peliaikaa on 2 minsaa jäljellä niin ei siinä kerkee mitään aikalisää ottaa. Jos sen kuitenkin ottaa niin ei siinä ajassa kerkee kyllä mitenkään hoitaa tiskejä, imurointia, mattojen tuuletusta, pölyjen pyyhkintää ja ruokakin pitäisi tehdä siinä samalla pölyhuiskaa heiluttaen Motörheadin tahdissa. Slayer tai Anthrax käy hyvin myös siivousmusasta. Pantera menettelee, mut sillon kyllä tekee mieli moshata niin et Iiittalan teema astiat on vaarassa pudota lattialle. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Huutoa on luvassa jälleen kerran, vaikka tein samat hommat eilen ja sitä edellisenä päivänä. Se ei tunnetusti riitä. Tuleva riita on tosiasia ja sitä ei voi millään väistää. Eihän miehetkään anna naisille moisia tehtäviä ku ovat poissa kotoa työpäivän verran. Mies on onnellinen jos jääkaapissa olisi jotain muutakun valo ja kolme purkkia maitorahkaa.

En tiedä teistä muista, mut en minä ole koskaan vaatinu et töistä tullessani ruuan pitäisi olla valmista ja mielellään juuri laitettuna lautaselle. Naiset olettavat näin, et Mies suuttuu jos ruoka ei olekkaan heti valmista jne. Miehelle riittää yleensä se pusu ja sit kerrotaan et miten päivä on mennyt ja onko ollu jotain mistä pitäisi kertoa. Emme vaadi liikoja, mut jostain kumman syystä saan kyllä kuulla sitä et sitä vaan aina tullaan valmiiseen ruokapöytään eikä mitään tehdä. No perkele! Sille mitään voi jos ruuan tekeminen on aloitettu juuri siihen aikaan et kotia tullessani se saattaa olla valmista. Sama asia siivouksen kanssa, aina kotkotusta saanu kuulla ettei sua kiinnosta siivota jne. Sen kerran ku mies on siivonnu niin sitä pidetään jonain saatanan ihmeenä, et oikein suurennuslasin kanssa tullaan tutkimaan jäljet ja valitetaan TODELLA kovaan ääneen jos joku pieni nurkkaus on jääny siivoamatta. Niinpä niin. Miksi siivota jos siitäkin kerrasta valitetaan, jos et oo tyytyväinen niin perkele luuttua lattiat ihan keskenäs.

Ruuan tekemisessä on oltava todella tarkkana, et mitä mausteita saa laittaa ja minkä verran?. Minkä rasvaprosentin jauhelihaa olet ostanut? Mites se ruokakerma? Paljon siinä olikaan sitä rasvaa? Ruuanteko on kuin ydinkoetta oltaisiin ensi kertaa valmistamassa. Varsinkin jos elämäntapa on sitä luokkaa et ylimäärästä rasvaa ei saisi olla, sokerista puhumattakaan. Yritä siinä sit jotain ruokaa tehdä, ku kauppaan mennessä on ostoslista kirjoitettu valmiiks ja kuitti pitää säästää et se voidaan tarkistaa et mikä kaikkea sieltä kaupasta on hankittu tällä kertaa. Jos jotain ylimäärästä löytyy esim, Mars-patukkaa tai tölkkiä Red Bullia. Voit vaan kuvitella et mitä sillon tapahtuu? Jätetään se teidän mielikuvituksen varaan, sen verran voin kertoa et sillon ei pusuja anneta tai turha odottaa saunan jälkeistä hellää hetkeä. Ostoslistan pitää täsmätä täysin kauppakassin sisältöön. Siinä onkin miettiminen et jos joku tietty tuote on loppu kaupasta niin millä sen korvaat vai ostatko mitään tilalle...Sanomista tulee joka tapauksessa.

Kun kassit on purettu (Enkä minä niitä kasseja ny tarkottanu, senkin pervo!) ja ostokset on tungettu jääkaappiin niin mitä siellä näkyy? On kevyttä sitä ja tota, rasvatonta, sokeritonta ja kenties mautonta. Tästä ei voi enää keskustella. Jääkaapin sisällön päättää aika monesti se Nainen. Ei sillä etteikö se Mies osaisi tehdä ruokaa. Onhan se kieltämättä tosiasia et jauhelihakastike maistuu ihan erinlaiselle jos siinä on käytetty 17% j-lihaa kun sitä 10% jauhelihaa. Päivä menee helposti pilalle ja kahvikaan ei maistu ku ei saanut ostaa sitä juhlamokkaa ku sekin on niin vitun kallista, vaikka tarjouksessa olikin. Jos haluat ostaa kahvin kanssa keksiä tai muita herkkua, niin nekin pitää piilottaa kaapin perukoille ettei niihin vaan kosketa. Ainoastaan silloin niitä saa nauttia ku on vieraita kylässä. Mitä helvetin iloa niistä kekseistä on siinä vaiheessa jos ne pitää piilottaa, sama myös karkin kanssa. Jännä siinä mielessä et viikolla vedetään niin kevyttä linjaa ruuan suhteen, ettei ruokavalmisteissa saa olla sokeria. Joutuu ostamaan oikein sokeroimatonta ketsuppia, voin kertoo et se ei voita Heinzin ketsuppia minään päivänä. Kun viikko on toteuttu itseään syöden terveellisesti, niin sit viikonloppuna vedetään karkkia, suklaata ja muuta epäterveellistä niin paljon et valitetaan huonoa oloa ja usein tämäkin olo on juurikim Miehen syytä. Onko tässä jokin logiikka? Jos on..niin selittäkää minulle myös, sillä olenhan loppupeleissä vain Mies joka voi syödä karkkia viikollakin sen verran, ilman et olisi mitenkään huono omatunto tästä kaikesta.

Kyllä nyt selkärankaa pitäisi olla sen verran et pystyy olla ottamatta karkkia, vaikka sitä olisi tarjolla. Kyllähän minunkin tekee harvase päivä mieli seksiä ja kaljaa, mut en lähde henkseleistä jos kaupassa näen Koffin lavan tarjouksessa. Pystyn malttamaan mieleni ja olemaan niitä himoitsematta. Luulisi olevan helppoa, mut ei välttämättä kuitenkaan. Jos herkkuja on esillä niin ei niitä tarvii vetää kaikkia kerralla, vaikka telkkarista tulisikin joku hyvä ohjelma pe tai la iltana. Jos nainen pyytää vartavasten et "Käytkö muru hakemassa kaupasta jotain herkkua?" Jos päätät olla hakematta mitään ylimäärästä, sanomista tulee. Jos kuitenkin päätät hakea ja uppoutua sohvan pohjalle herkuttelemaan yhdessä, niin siitäkin tulee sanomista. Voin siis ihmetellä et miten tälläsessä tilaantessa voi käyttää 50-50 oljenkortta tai voiko kilauttaa kaverille pahan paikan tullessa?

Vähän niinku sillä tavalla jos mies haluaa nauttia oluen yhtenä iltana, niin se nauttii sen tai sit saa kieltävän vastauksen. Ei mies ala siitä mököttämään jos ei olutta tänä iltana saanutkaan tai ala hermostus päissään huutamaan törkeyksiä et "Etkö sinä välitä minusta yhtään?" Mies toteaa tilanteen vakavuuden ja korkkaa sen oluen vasta silloin ku Nainen on nukahtanu sängyyn. Ei riitatilannetta ja kaikki onkin täysin yllättäen vallan mainiosti. Voisin lähteä kertomaan et paljon on eri tilanteita mistä Mies ei voi suuttua Naisen mielestä ollenkaan, mut kyllä Nainen saa suuttua mistä tahamsa ja voi saatana sitä vitun lepyttelyä määrää jota harrastaa monta tuntia tämän jälkeen. Todellisuudessa kuitenkin Miehen  hammasharja oli menny väärään paikkaan tai musta sukka oli menny pyykkikoriin väärinpäin. Vittu yhtälailla se musta kastuu siellä pesukoneessakin.

Sanotaan et Nainen on Jumalan luoma olento, vai niin? Et oikein satu-olennon luoma tekele. Kuka sit on luonut Miehen? Itse Saatanako? Vai meneekö ne juurikin toisinpäin. En siis väitä et naiset olisivat paholaisen luomia pikkupirulaisia jotka kylvävät tuhoa ympärilleen. Mut on se tosiasia et onhan Naiset ihania heidän pikkuvikoineen, sillä ilman heitä minun elämä olisi todella tylsää ja mistä minä sitten kirjottaisin näitä blogeja? Vain elämää - sarjastako?

Mielenkiintoista siinä mielessä et jos Jumala ei ole olekkaan kaikkia ihmisiä luonnut omalla tavallaam vaan antanu Saatanan tehdä osansa. Niin onko Saatana tehnyt töitä pimeenä ilman verokorttia? Vai onko Saatana ollut niin rehellinen et on vienyt työsuhteen alkaessa verokortin Jumalalle...Ainoa tekijä mikä tässä yhtälössä häiritsee on se? Et millä veroprosentilla Saatana on tehny töitä?

Mut vielä pitää mainita et Nainen on siitä ihmeellinen olento, et jos Nainen sanoo et "Että olet loukannut häntä ja hänen tunteitaan todella pahasti"..,Niin onko noilla sanoilla painoarvoa jos itse Nainen on tehnyt samoin ellei jopa pahemmin Miestä kohtaan? En tiedä, sillä olen vain mies jonka on luonut todennäköisesti joku helvetin mielikuvitusolento..

PS. Tästä ei tullu kertaa sen pitempään, sillä minun kaljahammasta pakottaa sen verran et ihan pakko lähteä sitä parantamaan sillä yhdellä ja tietyllä tavalla...

Miesflunssa on tauti siinä missä muutkin!

Ajattelinpa taas kaikkien iloksi kirjotella vähän asiaa ja paljon asian vierestä..Eihän näitä ole pakko lukea jos ei ymmärrä huumoria tai tajua näitten blogien alkuperää..tai erota fiktiiviä todellisuudesta.

Mut asiaan..Puhutaan tällä kertaa meistä miehistä. Tottakai puhutaan myös jälleen kerran naisista koska niistä riittää kerrottavaa ja minulla jos jollain on niistä vaikka minkälaisia kokemuksia..."Trust me, I know what i`m doing" :DD

Miesflunssaa ja Naistenpäiviä

Kipeenä ollessa sitä ihminen (sukupuoleen katsomatta) yleensä tahtoo huomiota ja hellyttä. Keltainen Jaffa ja ehkä kenties jotain herkkuja jotta tulisi parempi mieli. Jos sinulla roikkuu jalkovälissä kikkeli tai ainakin luulet sen siellä roikkuvan ja heiluvan sivuilta toiselle pienessä myötätuulessa. Mies kun sairastaa flunssaa tai potee kovaa kuumetta niin, Nainen automaattisesti mielessään luokittelee tämän miesflunssaksi.

Nainen kiukuttelee ja rähisee että kuinka sinä kelvoton ihmisretele kehtaat sairastaa juuri silloin ku pitäis lähteä ikeaan shoppailemaan ja kyläilemään anoppilaan jo kolmatta kertaa tällä viikolla. Yleensä juuri silloin ku mies on kipeänä niin sillon kaikki suunnitelmat menevät vituilleen,..

Naiset soittelevat ystävilleen haukkuen miestään tyyliin "Et meillä sairastetaan miesflunssaa täällä, just ku meiän piti mennä käymään kaupassa, anoppilassa, vaihtaa talvirenkaat lokakuussa ja mun piti mennä vielä illalla laittamaan nää kynnet kuntoon viikonloppua varten." Miehestä tulee heti vielä alhaisempi ihmisolento kipeenä ollessa ku terveenä, vaikka asian luulisi olevan juurikin toisin päin. Auta armias jos mies pyytää kuumaa teetä ja lämmintä mehua juomaksi että voisi parantua tai ylipäätään saada jotain nestemäistä litkua kurkusta alas.

Jos nainen ei tee tätä niin syy on yleensä siinä et "Olin minäkin 7 viikkoa sit yhen päivän kipeenä, enkä saanu suklaata, karkkia, limsaa, hierontaa tai lämmitettävää tyynyä millä voin lämmittää jalkojani" aletaan muistelemaan vanhoja siinä et mitä toinen on tehny ja mitä toinen ei. Tämä kertoo sen et jos Nainen on kipeenä niin Miehen melkeinpä tulisi ottaa töistä vapaata ja jäädä sängyn vierelle vahtimaan et Nainen saa varmasti kaikki haluamansa. Suklaalevystä aina Greyn anatomian tai OITNB;n tuotantokausiin netflixissä, jos netflixiä ei vielä ollu niin sehän hommataan tottakai, mielellään miehen luottokortin numerosarjoilla.

Miehen pyytäessä pientä palvelusta tai kysyäkseen jotain, niin Nainen vastaa kutsuihin tekopirteä hymy naamalla samalla lässyttäen "No voi toista ku toinen on niin kipeenä..tuonko vielä lehmänkellon jota voit heiluttaa ku tarviit jotain." Ohoh, Nainen alkaa heti vittuilemaan mutta kylläpä pöydät kääntyvät ku Nainen on kipeänä.

Mies ehkä hiukan epäröiden kysyy et mikä on ja voinko auttaa jotenkin? " No vittu mä oon kipee saatana, ei ole hyvä olo, oksettaa ja tuo mulle sitä ja tätä" sekä "Voitko olla hiljaa..äläkä pelaa sitä pleikkaria sillä aikaa ku kuuluu hirvee naputus siitä ohjaimesta" Tässä vaiheessa miehet varmaan monesti miettii et pitäisköhän lähteä jätkien kanssa kaljalle niin ei tarvis kuunnella tätä kotkotusta yhtään sen enempää. Kannattaa miettiä tarkkaan..."Olutta jätkien kanssa vai 3 viikon selibaatti?" Vastauksen jo melkein maistaa huulilla mut toisaalta sitä haluaa ajatella myös korvia ja mahdollisista tosiasiaa et onko reissu kolmen viikon sohvalla nukkumisen arvoinen? Useinmiten se on!

Siitä päästiinkin sopivasti seuraavaan aiheeseen. Kalenteria katsoessa niin huomaan kyllä et Naisille on kyllä monenlaisia päiviä. Naistenpäivä, Äitienpäivä ja monta muuta epävirallista päivää jolloin olisi hyvä muistaa Naisia jotenkin. Pitää ostaa kukkia, suklaata, lahjakortteja "sinnesuntänne" tai kenties joku ihana kiva lahja. Mikä pitäisi olla sellainen mikä yllättää naisen täysin ja mahollisesti ei löydy häneltä ennestään. Jos näinä "tärkeinä" päivinä unohtuu ostamatta jotain niin voi saatana sitä huudon määrää mikä täyttää keittiön ja makuuhuoneen sähköaidalla.

Naiselle ei ole merkitystä vaikka siitä olisi vasta 4 päivää jolloin ostit hänelle lahjakortin hierojalle ja helvetin ison kimpun ruusuja sekä kasan suklaalevyjä. Mut ei. Naisilla on jokin tarve aina saada tiettynä päivänä jotain, jotta voi siitä kehuskella kavereilleen et "Se oli niin ihana ku osti mulle tätä ja tota" "Kyllä mä niin rakastan sitä vaikka se onkin tollanen mulkku". Niinpä niin.

Mut mites ne Miesten päivät? Onko niitä kalenterissa ollenkaan? Isänpäivä ainoastaan..mut vittuako se lohduttaa niitä joilla ei ole niitä lapsia ole lainkaan. Sitten ku on Steak&BJ päivä luvassa, Mies on odottanu tätä päivää hetken kuin kuuta nousevaa, jotta saisi hyvin paistetun ja rasvaa tihkuvan paksun pihvin ja illalla railakkaan suihinoton. Niin mitä vittua!? Eipä ole näkyny.

Naisilla yllättäen juuri tona päivänä katoaa se ruuanlaiton hanskaaminen ja se suihinottamisen jalotaito myös. Kyllä muina päivinä tehä ruokaa ja mahollisesti antaa hiukan rakkautta niin sit sitä ei saa. Niin onko se nyt sit kovin reilua? Kysynpähän vaan? Sinä päivänä kyllä syödään nätisti parsat ja muut idut saatana kurkusta alas. Yritä siinä sit tasapuolisesti rakastaa toista ku tiedät et päivätkin on miehiä vastaan. Saatana!

Vielä lopuksi sit vielä asiaa IG:stä..

Näin ahkerana IG:n käyttäjänä välillä tulee mieleen ku noita muitten kuvia katellu ja tiiraillu (lähinnä Naisten siis)
Ja voin kertoo et oon nähny kuvia laidasta laitaan ja mun mielestä on hienoo et ihmiset laittaa kuvia paljon itsestään, koirastaan, harrastuksistaan tai siitä vessan peilistä. Näistä kuvista voi tietysti toiset ihmiset käydä tykkäämässä ja tekstiin voi laittaa niitä hassunhauskoja "Häshtägejä".

Näillä ei loppupelissä ole mitään merkitystä, mut ne on vaan siinä. Ne ei muuta kuvan arvoa mitenkään eikä alenna. Mut esimerkkinä, jos Nainen laittaa itsestään kuvan missä seisoo  kuntosalin pukukopissa peilin edessä hikisenä tukka hiuslakassa. Hän laittaa kuvan alle muutaman "häshtägin" esim. #gymlife, #girlswholift tai vaihtoehtoisesti muuta aiheeseen liittyvää tai ei niinkään liittyvää. Jos kuva saa tunnissa paljon tykkäyksiä niin kuva säilyy mut, jos tykkäyksiä on tyyliin alle on 10 tunnin sisällä niin kuva häviää mystisesti..Miksi? Saanko kysyä uudelleen et miksi!?

Jos kuvien pääsääntöinen lisäämistarkoitus on saada mahollisimman paljon tykkäyksiä niin mitä helvettiä!? Ite oon ainakin lisänny omat kuvani sen takia et pidän niitä hyvinä otoksina ja ne mun mielestä sopivia. Enkä sen takia et vittu jos tähän mun karvaseen tikkurilan naamatauluun ei tuu puolessa tunnissa 300 tykkäystä niin poistan kuvan..mut lisään sen uudestaan huomenna..parempana ajankohtana. Jos omatunto ei kestä sitä et aina ei niitä tykkäyksiä tule ku siwan liukuhihnalla niin ehkä tässä on jokin vialla.

Ei ole ei. Tai itseasiassa on mut ei sinussa. Mun mielestä nykyäänki Naiset ottaa ihan liikaa stressiä tästä. Jos yhtäkkiä sun kuvassa onkin vain muutama hassu tykkääjä niin onhan se selvä homma et parsakaali ja kahvikin maistuu ihan erinlaiselta mitä puol tuntia ennenku kuva on ollut esillä..Mut sitähän nykymuoti on, et kaikkien pitäis olla jotain fitnesstätejä tai proteiinijannuja. Roolimallit on nykyään on mitä on. Arvostan kyllä ihmisiä jotka on tehnyt töitä kroppansa eteen, mut nykymeno näyttää aika vahvasti joltain pahamaineisen diktatuurin aivopesulta. Olkaa ihmiset sen näkösiä ku ite haluatte olla, ei sen näkösiä mitä muut käskee..

Johaugille terveiset täältä Suomesta, jos rohtuneet huulet vaivaa vielä tulevaisuudessa niin laittele meiliä, lupaan puristaa rauhoittavaa ja luonnon vitamiineja sisältävää salvaa huulille niin loppuu se kipu..Heh, olipas aika likanen.

Terveisin: Miesflunssasta kärsivä ihmisrietale..

Syksy saa, minä en!

Alkuun täytyy sanoa tuota edellistä blogikirjotusta koskien. Palaute oli hyvää ja positiivistä sekä iso kiitos kaikille ketkä on auttanut jaksamaan jne...En olisi kyllä millään uskonut millaisen reaktion se sai ihmisissä aikaan, yllätyin todella! Kiitos kaikille niille jotka on sen ansainnu.!! Paljon on tapahtunut sen jälkeen mut niistä sit ajallaan ku hetki on oikea.


Luku 14. Syksy saa, minä en!

On syksy täällä taas..Lehdet putoilee puista, ilma viilenee ja "Vain Elämää" alkaa taas neloselta jolloin istutaan alas sohvan reunalle. Kyynel silmäkulmassa katsellaan noita herkkiä tulkintoja hienoista lauluista. Voidaan omaksua jonkin laulun tarina itselleen ja todeta et hän laulaa niin mun elämästä. Tämä suru pyyhitään alas kyykky punaviinillä jota Alkon kaunis naismyyjä on suositellu kovasti juuri sinulle. Iltahan ei olisi mitenkään täydellinen jos siinä samalla ei ois mitään pikkusuolasta tai erilaisia juustoja mitä voi napsia samalla suuhunsa ku silmät punaisena tirhustat kumppaniasi silmiin ja kysyä hellästi et voidaanko illalla rakastella "Vain Elämää" soittolistan soidessa taustalla...

Mitä helvettiä!? Mitä mä just kirjotin..Ei tän tänne pitäny tulla kaikkien nähtäville. Voihan perkele..Olenko enää oma itseni? Miksi kirjoitan tällästä tunteellista paskaa? Olenko herkistynyt näin syksyisin? Kuka saa ja kenelle annetaan? Voiko Nissaniin laittaa 18" tuumaset vanteet? Kuka ampui J.R:n? Miksi ihmiset käy vieläkin Tauskin keikoilla? Olenko kännissä? Miksi maksaa jos saa ilmasiks? Miksi naiset ovat niin hankalia? Miksi miehet aina tästä huolimatta niitä haluaa? Miksi olen kirjoittanut näin monta kysymystä ja kysymysmerkkiä?

Paljon kysymyksiä, liian vähän vastauksia..


Mut asiaan..Olen tässä hetken pohtinut et onko siinä syksyssä jokin ihmeellinen taika, et juuri silloin olen eksynyt parisuhteeseen tai tapailusuhteeseen missä ei päädytä yhteen vaan "hengaillaan" keskenään odotellen kenties parempaa vaihtoehtoa. Tarkalleen viimeset 4 syksyä olen aina istunut jossain muualla ku kotonani.

Tietysti voi olla ihan sattumaa, et juuri syksyisin naiset ovat herkimmillään ja kaipaavat sohvallensa karjua joka puhuu ja puhuu sekä tarvittaessa osaa huomioida ja on vapaaehtoinen tulemaan makkarin puolelle koska ei jaksa kotia mennä yksin runkk...(huom.korjaan) nukkumaan. Mieshän tekee kaikkensa et aamupala olisi valmiina pöydässä hänen herättyään. Sillä onhan hänellä nälkä ku on joutunu kokoyön hipsuttamaan tai rakastelemaan hikisesti aamuyöhön saakka. Ei kukaan oikeasti jaksa sellaista, naiset taas omissaan mielikuvituksissaan luulevat et miehillä on pronssinvärinen rusketus ja jaksavat painaa kokoyön kuiskaten latteuksia. Naisilla on kova vaatimustaso. Kaikkea pitäisi olla ja sit ihmetellään miksei ikinä löydä ketään. Niinpä? Missäköhän se vika mahtaa olla..Aivan miesten syytä tämäkin.

Mitä enemmän valikoimaa on aamupala pöydässä niin tuntee mies olevansa rakastettu. Kuka vittu jaksaa joka aamu syödä jotain helvetin puuroa ja ituja. Mitä helvettiä? Missä se pekoni on? Mies joutuu taas pettymään ja lähtemään aamulla kotiaan ennenku nainen kerkee suunnitella yhteistä hotelliyötä tai ihanaa reissua ähtäriin sekä korkeasaareen. Pahimmassa tapauksessa reissua ikeaan, Hyi helvetti! Hyi..Tässä tilanteessa kannattaa olla tarkkana et mihin ryhtyy et joko se yön uurrastus todellakin kaiken tämän arvoista. Tulispa jo talvi! Niin ei tarvii lähteä mihinkään ja voi lukkiutua kotiaan ihan hyvällä omatunnolla..

Puhutaampa taas naisista, enpä olekkaan hetkeen niistä mitään kirjottanutkaan. Tiedoksi etukäteen kaikille..Minähän suorastaan rakastan ja tykkään naisista olivat ne sit minkälaisia tai ulkonäöltään minkä näkösiä vaan...Tämäkään ei nyt tarkota et olisin kaikkien kanssa valmis, vaan kyllä siinä naisessakin pitää olla jotain mitä voipi katella pitemmän päälle..Tämän lukeminen tästä eteenpäin vaatii jo huumoria, et ihan omalla vastuulla alaspäin..SIP, SIP
Olen varoittanut...mut lue vaan, lukeminen ja sen ymmärtäminen ei ole mun vastuulla enää.

Nainen on siinä mielessä mielenkiintonen otus. Näillä perkeleillä on taipumus vaatia miehiltä jotain ja olla kyseenalaistamatta häntä tehdessään elämän tärkeitä päätöksiä kuten esim. rakennekynsien, tekoripsien, kampaamokäyntien ja kenties silikonitissien sekä huulten täyttämisestä.

Nämähän tietysti elämän tärkeitä juttuja, ilman näitä ei voi tulla mitenkään toimeen. Kyllähän siinä helposti saa kaveripiirissä huonon maineen jos näitä tiettyjä hankintoja ole vielä tehnyt. Voin kuvitella ne kahvihetket.. "Mä kävin eilen ottamassa nää kynnet Tiinalla, kato hei miten hienot! Käy säkin ottamassa? Sano et oot mun kaveri niin saat halvemmalla" ja nainenhan ei voi olla vastustamatta tätä tilaisuutta. Muuten ei ole yhteisiä puheenaiheita. Mies pyytää naistaan illalla hieromaan hartioita tai reisiä kovan työpäivän jälkeen. Vastauksen tietää jo melkeinpä etukäteen. "Emmä voi ku mulla on nää kynnet" - No voi vittu..sehän on hieno homma et sulla on kynnet. Saatana!

Kyllä miehen pitäis hipsutella ja silitellä päätä mut kun pientä palvelusta pyytää niin johan kaikki on taas helvetin vaikeaa. Mies tulee kotia ja ehdottaa et mentäiskö saunaan? "Mulla on nää ripset ei pysty tai meen huomenna kampanjalle ei kykene" -Voi vittu! Pidä tunkkis perkele! Ja mies menee saunaan yksin, taas yksin. Mut muista tässä vaiheessa vittuilla vielä ääneen mikäli haluat kovaa palautetta. Tosi extreme palautetta saa kun ottaa jääkaapista kylmän oluen, tuijottaa hetken naistaan tuota sohvalla makaavaa niin väsynyttä ihmisolentoa. Tässä vaiheessa on hyvä pieraista kovasti ääneen ja nauraa räkäsesti päälle sekä kadota saunan höyryihin istumaan. Oppiipahan olemaan.

Sillä naiselle on todella tärkeää olla esillä ja pysyä trendissa, sillä onhan se ikävä tunne tulla hylätyksi jos sinulla ei ole mitään näistä ja kaikilla muilla on. Jos mies kehuu jostain kumman syystä naista ja toteaa sanomalla "Et sinä niitä kynsiä tai tekoripsiä tarvitse, olet kaunis juuri sellaisenaan ku olet" Saattaa tulla karatea kasvoihin ja kovaa. Olet täysi sovinistisika.

Näistä on myös hyvin tärkeää olla puhumatta jos aiheena on raha tai sen käyttäminen. Nainen voi tuhlata omat rahansa kaikenmaailman kotkotuksiin ja lässytyksiin, mut auta armias jos mies ostaa omilla rahoilla esim. aurinkolasit, tupakkaa tai ostaa ruokakaupasta eri salaattia ku aina ennen miehen halutessaan vaan yllättää naisensa tms. Olet kusessa. Taas sinä saatanan sovinisti natsisika olet menny pilaamaan kaiken, edes ostamasi suklaalevy ei pelasta tätä tilannetta tai saatika ne makeat omarmunkit lähikaupan irtomyynnistä. Olet ostanut kiinankaalia jäävuorisalaatin sijaan, sitä, tätä ja vielä tota. Mies on tässä kohtaa ulkona ku parkkimittari tai pihalla ku tamppoonin naru. Ei auta. Mies on tehnyt väärin.

Naisen mielestä mies tekee aina kaikki väärin, ja vieläpä kuulema aivan tahalleen. Mitäpä siihen voi mennä vastaan sanomaan?! Mies menee helposti siinä vaiheessa umpikujaan. Varsinkin jos nainen pyytää pientä rahallista avusta näihin omiin hankkeisiin, mut jos mies siitä kieltäytyy niin nainen lähtee hyvin äkkiä tyttöporukalla festareille tai laivalle "kuuntelemaan hyvää musiikkia" tai "tutustumaan uusiin ihmisiin" Ei millään pahalla mut haiskahtaa vähän paskapuheelta! Kyllähän nainen voi siinä vaiheessa uskotella ettei siellä mitään tapahtunut ja autossa nätisti nukuttiin. Mies uskoo tämän tottakai, mikäli jos tässä vaiheessa kehtaa epäillä niin mies on taas syyllinen. Vainoharhanen ja mustasukkainen paskiainen.

Tässä vaiheessa voin suositella jo lähtemään kahtomaan kylälle uutta nektaripataa missä voi kauhaansa heiluttaa. Ilman et tarvii kuunnella moista kiukuttelua tai kotkotusta. Mies haluaa naisen kaikkieen ominaisuuksineen eikä mitään helvetin pictonarya tai arvaa kuka? lautapeliä. Sillä ei kukaan mies ole päässy tuolta naisten labyrintistä ehjin nahoin..

Tästä tuli muuten pitkä teksti..siis ihan saatanan pitkä, ei tässä näin pitänyt käydä..Voi perkele!

Mut jatketaan vielä hetki...

Nainen on myös kovin hanakas haukkumaan tai pitämään ystäviäsi vähäarvoisempana. Nainen voi haukkua tai puhua paskaa omista kavereistaan kovaanki ääneen, mut älä vaan mene tähän lankaan. Jos menet sanomaan et on se sun kaveri Mirjami hiukan outo tyyppi tai pidät häntä muuten epämiellyttävänä henkilönä. Olet taas kusessa, sillä nainen kyllä jaksaa muistuttaa siitä et sanoit hänen kaveristaan sitä ja tota.

Nainen on myös toiselle naiselle susi. Tämä täytyy muistaa myös jos haluat tälläsissä ympyröissä liikkua. Ei me miehetkään puhuta paskaa toistemme selän takana. Me voidaan leikkimielisesti vittuilla päin naamaa saunan lauteilla ja paiskata kättä jälkeenpäin sekä juoda kylmät huurteiset sen päälle. En minäkään aina vittuile ystävälleni Matti Mukavalle. Siitä et hän ei ole mukava ja siitä et hänen oikea nimensä ei olekkaan Matti.

Naisille tämä ei vaan missään nimessä käy. Elämässä täytyy olla vähän draamaa mistä voidaanki kirjotella kaikenmaailman Facebook ryhmissä (Jos naisella on lapsia, sillon Äitylit tai Simba-ryhmä on oikea paikka tälle laadukkaalle keskustelulle) Solvataan Kerttua tai sitä Mirjamia joka vittu vaan sotkee ja kiroilee sekä hänen lapsensa järjestää myös saman sotkun leluilla kirjahyllyn luona. Olohuone näyttää aivan rikospaikalta tämän jälkeen vain CSI: Miamin Horatio puuttuu paikalta.

Puhutaan ystävästä joka myrkyttää ilmapiirin ja kauhean someriidan jälkeen voidaan kopioida joku runo tai kuvateksti jostain positiivareista tms..Fb:n seinälle. Huoh..mitä tähän voi enää sanoa?

Tämäkin vain sillon jos siltä miehen ainaiselta haukkumiselta kerkeää. Kaikki tekemisesi leviävät kyllä kulovalkean lailla, mut auta armias jos teet jotain hyvää, ostat ruusuja tai muuta tilpetööriä niin mitäpä veikkaatte onko sillon tieto levinny eteenpäin?. Ei ole ei.

Miehet pääasiassa tekstaavat toisilleen kysyäkseen kaljalle tai sinkkuna ollessaan et onks ollu mitään pillutouhuja? Mun mielestä aika helvetin yksinkertaista. Tarviiko sitä aina selitellä jonninjoutavia kellekkään kuka ei siellä taloudessa elä.

Nainen on myös ehdoton mestari lajissa nimeltään stressaaminen. Tämän touhun kyllä naiset osaa, en tiiä opetetaanko tämäkin "helvetin" tärkeä taito jossain virkkuu tunnilla, viimeistään varmaan siellä naisten ryhmissä. Naiselle on myös hyvin tärkeä kertoa tästä stressaamisesta jo monta kuukautta etukäteen, tällöin mies toteaa kylmänviileästi et toosaa ei heru nyt varmasti viikkokausiin. Nyt on vain kestettävä tai lähdettävä menemään. Tätä stressin tilannetta täytyy tuoda jatkuvasti esille, näin nainen pönkittää huonoa oloaan ja asettaa miehen testiin. Jos miestä ei kiinnosta tai yrittää kaikkensa auttaakseen naista, niin nainen loukkaantuu jostain kumman syystä taas. "Et oo huomioinu mua ollenkaan ja pidät mua vaan taloudenhoitajana täällä". Niinpä niin..

Nainen heittäytyy uhriksi. Tämän sietäminen vaatii mieheltä jo helvetin paljon luonnetta tai piparin puutetta. Jos tyyli ei muutu niin lyyli haluaa erota. Nykypäivänä nainen ei tee tätä kasvotusten, vaan hoitaa tilanteen tyylikkäästi whatsappissa. Nainen hoitaa tilanteen sillälailla missä kuvittelee olevansa hyvä, eli puhelinta räplätessä. Tässä lajissa nainen on hyvä, mikään ei käy nopeammin ku vihainen nainen joka kirjoittaa viestiä. Edes moni mies ei kerkeä tulemaan siinä ajassa ku nainen korvat savuten antaa palautetta.

Tässä vaiheessa nainen unohtaa omat virheensä täysin ja keskittyy miehen ongelmiin. Kun nykyistä tilannetta hoidetaan pois alta niin nainen muistaa siinä hetkessä "varasuunnitelman" eli kaikki edelliskesän säädöt, välimeren risteilyllä hyttiin eksyneen Alberton ja tarvittaessa myös eksänsä puh.numeron jottei naiselle tulisi tilannetta et hän joutuisi olemaan aivan yksin. Sillä eihän nainen voi näyttää olevansa heikko ja yksin. Hänen on päästävä näyttämään olevansa tilanteen rouva. Sen jälkeen Instagram on täynnä niitä mietelauseita tai muuta romanttista eropaskaa. "Jos et kestä minua tälläisenä, niin et ole ansainnu minua" Just joo, pidä vittu messuhallis. Mieshän ei tollasta paskaa sulata..

Mut ei me miehetkään olla aina niitä helpoimpia kenen kanssa olla, mut me ollaankin vaan miehiä. Ehkä siks naiset näkeekin meissä jotain..ku me ollaan loppujen ihan yksinkertaisia siinä missä muutkin. Välillä vaan täytynee ymmärtää et me tykätään pitää asiat yksinkertaisena ja helppoina..Eikä meiän ajatuksen kulkuun tarvii käyttöopasta edelleenkään..Kiitos ja anteeksi!

Huh, tulipahan taas kirjoitettua..
Tärkeä tiedote loppuun.

Blogissa ei vahingoitettu mielensäpahoittajia vaan tarinat ovat mitä ovat..Osa pitää paikkansa ja osa taas ei.

Kadonneen hymyn metsästys.

Luku 13. Kadonneen hymyn metsästys


Joo, kuten saatoin mainita etukäteen niin tää tulee olemaan varmasti se rankin ja syvällisin kirjotus mitä tuun koskaan kirjoittamaan. Ensimmäisen, ainoan ja viimeisen kerran tulen kirjottamaan seuraavaa joten koittakaa pysyä perässä.

Kaikki sai alkunsa tammikuussa, ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa luulin olevani onnellinen. Olin viime syksynä tavannut naisen joka pisti pelkällä olemuksellaan ja olemassaolollaan mun pään sekaisin rakkauden tunteesta. Olin suorastaan sairaan ihastunut häneen (Sovitaan tässä tapauksessa et koodinimi on Elisa, kyllä suurin osa ystävistä ja kavereista jotka on ollu mun elämässä tietää hänen oikean nimensä mut ihan suojana tämä koodinimi) 

Elisa oli kaikkea muuta mitä mulla oli koskaan aikasemmin ollu. En osannu kuvitella pienessä mielessäkään, et koskaan voisin tai saanen elää tällaisen naisen kanssa mitä hän oli minulle. Noh, syksy meni meillä hienosti. Kaikki oli niin saatanan ihanaa, herkkää, lämmintä ja siirappista."Kyllä te tiedätte ketkä ootte rakastunu palavasti johonkin toiseen ihmiseen". Se oli pelkkää kuherruskuukautta koko syksy. Talvella päätettiin et muutan hänen luokseen asumaan koska mulla loppu työt jyväskylästä. Noh, pikkuhiljaa alettiin oppimaan toisiamme enemmän.

Siinä vaiheessa ongelmia alko syntymään ilman kätilöä. Noh, itteni tuntien näistä ongelmista ei voinut missään nimessä puhua ja saatika kertoa kellekkään vaan kaikki tuska sisälläni piti peittää jollain ihmeen kaupalla. Esitin aina että minulla oli kaikki hyvin, ei ongelmia, ei tuskia..jatketaan tästä leuka pystyssä. Olen kuitenkin mies ja mieshän ei tunnetusti puhu tunteistaan. Meillä meni hemmetin pitkään ennenku riideltiin ekan kerran..Valitettavasti en muista aihetta, kertoisin kyllä muuten. Omantunnon tuskien ja pahan olon kanssa painiessa käytökseni muuttui. Pikkuhiljaa otteeni lipui hänestä. Riitoja tuli enemmän ja enemmän. Ihme sinänsä et aina jostain kumman syystä aina jaksettiin yrittää uudestaan ja saatiin homma taas raiteille.

Elisa alkoi voimaan myös pahoin, hän paini omien ongelmien kanssa. Itsehän en tätä huomannu ja enkä tainu koskaan edes kysyä sillä olin aivan liian keskittyny itteeni ja omiin ongelmiin joten en pystynyt auttamaan vaikka hän monta kertaa sanoi asiasta.

Noh, kevään tullessa elämä alkoi olemaan vuoristorataa, välillä meni hyvin ja sit taas tosi huonosti. Koitettiin pelastaa tilannetta kaikin keinoin, mutta siinäkään vaiheessa ei tullut pieneen mieleekään et pitäiskö näistä omista ongelmista puhua jollekkin. Selitin kyllä Elisalle voivani töissä huonosti et tuntuu turhauttavalta tehdä töitä niillä aamu-iltavuoroilla ja palkkakin oli mitä oli. Edelleen tässä vaiheessa olin keskittynyt itteeni etten huomannu toisen tuskaa ollenkaan. Aloin tekemään huonoja ratkaisuja vielä huonojen päätöksien perään. Alkutaival lopulle tulikin sit siinä vaiheessa ku sain kirjeitä menneisyydestäni. Asioista jotka luulin hoitaneeni kerralla kuntoon. Noh, nämä laittoivat taloutemme vielä tiukemmalle mitä se oli ennestään. Hampaita kiristellen siedettiin toisiamme vielä hetken ennenku kesäkuussa ei ollut mitään tehtävissä. 
Suhde oli vietävä ladon taakse odottamaan sitä viimeistä luotia. 

Tottakai me välitettiin toisistamme ja rakastettiin mut mitään ei ollu enää tehtävissä, turha kiduttaa toista jos ei voi olla onnellisia yhdessä. Tottakai sitä suri hetken ku joutui luopumaan sellaisesta mitä oli rakastanut, ero sinänsä oli odotettavissa eikä siinä ollut loppupelissä sen kummempaa draamaa. Sain Elisalta luvan asua vielä hänen luonaan kunnes saan oman asunnon jne. Noh, se loppuaika menikin sit hyvin vaihtelevasti. Tuntu et sai hetken hengittää vaikka tilanne oli mikä oli. Siinä vaihteessa meillä oli omat menot ja eikä enää hirveesti pyöritty yhdessä missään. Ehkä se olisikin ollut outoa, siinä vaiheessa esittää yhdessä onnellista paria ku sitä ei oltu. Päätin loppuvaiheessa etten halua lähteä seikkailemaan vieraisiin vaikka mahdollisuus olisi ollut, valitettavasti hän ei nähnyt asiaa samanlailla kuten minä. Mut siitäkin kuulin häneltä jälkeenpäin, mut hän pyytänyt siitä anteeksi ja ymmärsi satuttaneensa mua sillon joten mun ei tarvii tässä kertoa sen enempää. 

Viimeset päivät menikin täydessä sumussa, en muista jälkeenpäin mitään ja tulihan siinä tuskassa sanottua sellaisia asioita joita voisin tähän kirjottaa mut ne pitäisi sensuroida. Noh, lähtölaskennan aiheutin itse omilla teoillani josta en taaskaan puhunu etukäteen mitään, jos oisin asiasta sanonu/kysyny etukäteen niin mun ei olisi tarvinu nukkua seuraavaa yötä autossa ja siitä seuraavaa kahta viikkoa hotellissa. Silloin ku nukuin autossa yön, niin tajusin et tarviin ammattilaisen apua, ei tämä voi tällein jatkua et tuhoan ympäriltäni kaiken. Tuntuu et olin jatkuvasti uhattuna vaarasta jonka olemassaoloa en edes osannu aavistaa. Tästäkään tilanteesta ei voinut edelleenkään puhua kellekkään, vaan piti esittää et kaikki on hyvin vaikka todellisuudessa olin kuori entisestä itsestäni. 

En ymmärrä miksi olin vaiti, sillä voin todella pahoin ja kaikki ympärillä menetti kiinnostuksen. Noh, seuraava viikko alkoi hotellin pienessä kopissa. Olin loukussa vieraassa kaupungissa lähinnä töitten takia, jos sitäkään ei ois ollu niin olisin varmaan jo muuttanut takas Jyväskylään. Olin lähellä hajota totaallisesti. Itkin, itkin ja mielessä pyöri lähinnä itsetuhoiset ajatukset et oliko se elämä loppupelissä sittenkään sellasta mitä halusin elää, vai halusinko antaa itselleni vielä yhden mahdollisuuden. 

Päätin kuitenkin sit tarttua itteäni niskasta kiinni ja mennä puhumaan ongelmista muualle. 

Ääni väristen soitin ja varasin aikaa työterveyteen josta sain sitten ajan psykiatrille. Menin istumaan vastaanottohuoneen sohvan reunalle..

Jännitti aivan sairaasti ja ajatus siitä et puhun omista ongelmista täysin tuntemattomalle henkilölle vierasti. Noh, hengitin syvään muutamaan otteeseen ja annoin kaiken tulla. Kerroin aivan kaiken alusta alkaen. 

Siitä miten mua oli kiusattu/haukuttu Happeen junnuissa (siis jos joku ei tiedä niin Happee on Jyväskyläinen Salibandyseura) koska kukaan ei tuntenu mua entuudestään. Kukaan ei halunnu ees tutustua, heidän mielestä oli vain helpompi kiusata ja väheksyä mun olemassaolo. 

Kerroin myös hirvikolarista, josta selvisin ku ihmeen kaupalla edelleen nähden painajaisunia siitä tilanteesta. Eihän sillon sitä tilannetta kerenny käsittelemään ku luonne ei antanu periksi ja töihin oli mentävä seuraavana päivänä. 

Puhuin myös siitä että minulta on riistetty yhen lapsen isyys, vain sen takia et oisin halunnu isyystestin tehdä. Samalla saaden varmistuksen et minulla on todellakin poika. Noh, sitä tilannetta ei koskaan suotu. Sain pitää häntä sentään sylissä..Vaihtaa vaipat, juottaa korvikemaitoa ja pitää lähelläni ihoa vasten. Se tunne oli jotain aivan käsittämätöntä, se oli niin henkeä salpaava kokemus nähdä lapsi jolla oli yhtä pyöreät posket ku itelläni oli vaahtosammuttimen kokosena. Nähdä hänen suuret silmät tuijottaen et kuka tuo heppu oikein on joka tuijottaa minua. Se tunne ku pieni lapsi nukkuu ja tuhisee sylissäsi..sekin tilanne tuli niin nopeasti ettei sitä kerenny sillon koskaan ajattelemaan saatika ymmärtämään sisäisesti. Eteenpäin oli mentävä ei silloin voinu jäädä paikalleen pohtimaan. 

Muistan vain itkeneeni sohvan reunalla ku kerroin ex-tyttöystäväni odottaneen kaksosia, olimme silloin molemmat hyvin innoissaan ja odotimme tulee innolla mut kaikki ei menny niinku elokuvissa..Tuli keskenmeno..Tiuhti ja Viuhti olivat poissa. Silloin maailma näytti taas julmuutensa, muistan sillonki vaan itkeneeni kaikki nesteeni minusta ulos. Noh, se oli sen verran pysäyttävä hetki jolloin hain sairaslomaa. Koskaan aikasemmin en ollu hakenu saikkua henkisen tasapainon vuoksi. Muutenkin olin sairaslomalla todella harvoin ja ainoastaan sillon ku olin kipeänä etten pysyny suurinpiirtein pystyssä. 
En ollut koskaan aikasemmin päässy puhumaan ja avautumaan tässä kaikesta. 

Kerroin kyllä Elisalle osan näistä tarinoista ja hän ymmärsi silloin et miten rikki olin, olisi pitänyt puhua useammin ja enemmän. Koska eihän kukaan voi tietää toisen tuskaa ja menneisyyttä ellei siitä itse puhu. Toisaalta olen tyytyväinen et putosin pohjalle sillon ku emme asuneet yhdessä enää, sillä hänellä oli muitakin stressin aiheita sillä hetkellä, niin saatika siihen soppaan vielä yks Tomppa joka ei ollut enää sama Tomppa ku aikaisemmin.. 

Niin tuskin hänkään olisi sitä kestäny, vielä huolehtia minusta oman lapsensa lisäksi. Enkä olisi itse halunnu olla mikään ylimääräinen rasite tai nilkkapaino toisen elämässä. Enkä minä pyytänyt häneltä apua, vaikka niin toivoinkin. Itse itseni olin saattanut tähän pisteeseen joten yksin minun oli sieltä selvittävä. 

Hän tietää miten pahoillaan olen siitä et tuotin hänelle pettymyksen niin lupaavan alun jälkeen. Enkä kadu mitään, mitä olen hänen kanssaan tehnyt ja puhunut. Ehkä meitä ei oltukkaan tarkoitettu yhteen, mut ei se ole mikään syy et miksi minun pitäisi olla hänelle mitenkään vihainen tai katkera kaikesta menneestä. Me molemmat tehtiin virheitä toisiamme kohtaan vaikka niin ei ollut tarkoitus. 

Hän opetti minulle paljon ja arvostanki häntä vieläkin ihmisenä mitä hän oli minulle kaikesta huolimatta. Joo, yhteen emme hänen kanssa palaa, se on selvää jos joku mut ei se ole syy miksi tuntisin vihaa häntä kohtaan. Oon loppupelissä muutenkin aika helposti anteeksiantava tyyppi, en jaksa vihata varsinkaan olen saanut anteeksipyynnön niistä teoista mitä hän teki mua kohtaan, samanlailla kuten minä pyysin häneltä.

Niinhän sitä sanotaan et anteeksiantaminen toiselle on rakkauden viimeinen muoto. Olkoon se sit niin. Meille vaan kävi niin miten kävi. En muistele pahalla. Edelleen hän on mulle se sama mahtava henkilö joka oli silloinkin mut enää meiän ei tarvii tiskata toistemme arabian teemalautasia.

Mut takaisin sohvalle istumaan ja vuodattamaan itteäni. Kuten sanottua mulla oli aika paljon asioita joita en koskaan kerenny miettimään, tai saatika ottamaan taukoa arjesta ja pohtia näitä elämäntapahtumia. Aina oli pakottava tarve vaan edetä omassa elämässä sitä vauhtia et toivottavasti kaikki vaan unohtuisi ja eikä kukaan enää niihin palaisi, mut huonosti kävi. 

Kaikki menneisyys tuli sellaisella voimalla päänsisälle et ne makso mulle hyvän parisuhteen, elämästä nauttimisen ilon ja hyvän työpaikan. Noh, jälkikäteen vois jossitella et miks et puhunu ongelmista sillon ku niitä oli? Niinpä. Kunpa oisinkin mut tulipahan opittua aika kovalla tavalla et minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Mut otin opikseni et jos tästä lähtien ongelmia tulee niin täytyy puhua ja selvittää ne heti ettei vedä asiaan syyttömiä mukaansa ja kaikenlisäksi satuttaa heitäkin siinä sivussa. Kyllä sen miehenkin kannattaa välillä puhua omasta tilastaan. Vaikeeta se oli mut nykyään huomattavasti helpompi hengittää.. 

Mutta kaikesta tästä huolimatta voin ihan hyvin nykyään ja pikkuhiljaa elämä jaksaa taas hymyillä sekä se et tosissaan aurinko voi paistaa halutessaa..Ei saatana! Just huomasin et perjantaina alkaa Vain elämää! Ei perkele!..Missä se rasvattu köysi olikaan? 

Ihmetellen: Ex-Masentunu ja nykyään ihan hyvinvoiva Kinkku Tombba.