Mut aloitetaan tämä eka osio.
Olen jäänyt viime aikoina koukkuun erinlaisiin TV-ohjelmiin. Esimerkkinä mainittakoon: Sohvaperunat, Temptation Island ja Pikku Kakkonen..Mut sekin ainoastaan keskiviikkoisin, sillä siihen on erittäin hyvä syy. Nimittäin juontaja. Joka ei kuitenkaan ole Christy Mack. Harmi sinänsä, mut se olis voinu olla.
Temptation Islandissa (tai oliko se sittenkin Temptation Iceland?) No mutta kuka näistä tietää. Ohjelma on lyhyesti sanottuna sellainen et sinne menee 4 pariskuntaa thaikkuihin selvittämään ja kokeilemaan et kestääkö heidän parisuhde sinkkumiesten - ja naisten houkuttelut. Varatut miehet ovat saarella sinkkunaisten kanssa ja varatut naiset taas sinkkumiesten kanssa.
Melkein joka ilta heille juotetaan viinaa ja sitten me katsellaan täällä Suomessa et kuka siellä onkaan kännipäissään hölmöilly ja onko se kettu menny sinne kuuluisaan koloon. Onko kolo ollu sopiva ja minkäkokoinen? Onko siellä mahollisesti ollu mäyrä sitä ennen ja onko se tehny siitä kolosta isomman. Lipsuuko suksi liukkaalla ladulla vai saako jo kuluneelta ladulta poistua? Kysymyksiä herättävä ohjelma siis kyseessä. Kaikkieen analyyseineen.
Mitä ny kavereitten kanssa puhunu kyseisestä ohjelmasta, niin kaikki on sanonu etteivät sitä kato sillä se on täyttä paskaa. Tosin tarvittaessa tietävät tasan tarkkaan mitä siellä on tapahtunu ja mitä Kuronen on grillannu iltanuotiolla? Onko ollu ihan kabanossia, marmonipihviä tai ihan vaan kasviksia. Eli suoraan sanottuna ituja.
Jostain kumman syystä jokaisella kaudella mitä on tehty, niin sinne on löydetty aina se pariskunta joka syyttää toisia et yhteisiä sääntöjä on rikottu, vaikka on itse nukkunu millon missäkin ja on itsekkin rikkonu näitä kyseisiä "yhteisiä sääntöjä". Aika marttyyri touhua etten sanois. Tämä pariskunta saa kyllä somessa aika mielenkiintoisen vastaanoton. Ainakin nykyaikana. Tottakai myös jokaisella kaudella sinne pitää hankkia joku perkeleen filosofian maisteri joka osaa jokaikisestä asiasta vääntää hienoja lauseita ja kutsua tätä kaikkea "elämän peliksi". Mut silti ensimmäisenä iltana on täysin sinkkujen vietävissä kunhan saa sen kaks kaljaa alle, niin näyttää yllättävän helposti se oma puoliso unohtuvan. Hmm...
Mikä saa taas miettimään niitten sinkkujen tehtävää siellä.."Noh, mä oon vähän tällänen moraaliton tyttö" No älä saatana! On varmasti oma Äiti ylpeä tästä tuloksesta. Kun oma lapsi on laukonu tuollaisia totuuksia. Kyllä tollasen lauseen voi laittaa omaan CV:hen ja sillä voi olla kysyntää tulevilla poikaystävä markkinoilla. Tai sitten ei. Sillä kuka näitä sinkkuja muistaa vuoden tai kahden päästä. Tuskin kukaan. Toisaalta olen miettinyt myös sitä et jos sinne saarella heittäis muutaman Rubikin kuution, niin kuka sen ensimmäisenä sais kokoon ja kauanko siinä meniskään..mut eihän se olisi viihdettä lainkaan.
Mietin tässä hiukan itsekseni et olisinko missäkään suhteessa missä oon ollut elämäni aikana et käyttäisin tämän tilaisuuden hyväkseen. Joo kyllä olisin voinut mennä sillä tiedän kyllä rajani ja olis siellä sinkkunaisissa saanu olla kyllä itse Christy Mack ennenkun olisin sortunut mihinkään. Toisekseen olisin viimeistään iltanuotiolla pettynyt ku Kuronen olisi kysynyt että "Haluatko katsella videon?" Etten näekkään pätkää Christy Mackistä ja olisin turhaan tuonut talouspaperirullan mukanani, vaan olisin joutunut katsomaan videota missä näkyy miehiä jotka olisivat yrittäneet kaikkensa saadakseen silloisen puolisoni houkutukseen ja lankeamaan kiusaukseen.
Olishan siellä ilmaista viinaa, ku muutenkin oon nykyään niin helvetin hyvä sitä juomaan. Sillä tarkoitukseni on tällä hetkellä on saada itteni sellaiseen kuntoon että voin sitten talvella tuhlata massiiviset veronpalautukseni jossain lämpimässä paikassa ilman paitaa. Kuulostaa aika hyvältä..
Sohvaperunoissa taas katsellaan ku toiset ihmiset kahtoo telkkaria omilta sohviltaan. Jossa ne kommentoivat kyseisiä ohjelmia mitä sitten ikinä katsovatkaan. Tämäkin ohjelma menee siihen sarjaan mitä ei katsella jos joku kysyy, mut jostain kumman syystä aina perjantaisin klo 21 kanava vaihtuu TV2:lle josta kyseiset sankarit näkee.
Ostetaan herkkuja, hyvää juotavaa ja nauretaan vedet silmissä kahtoen ku toiset katsovat omalta sohvaltaan telkkaria. Ideana erittäin yksinkertainen, mutta erittäin toimiva. Kuten minäkin sängyssä..Eiku hups! Ei mennä nyt siihen. Tämäkin voisi olla sellainen ohjelma missä voisin olla mukana jos tilanne olisi hiukan erinlainen.
Kyllähän tollaset ohjelmat missä ei tarvii hirveesti miettiä ja voi vaan nauraa toisille, ei mitenkään pahalla mutta viihdyttävällä tavalla kylläkin. Oon kattonu sellaisiakin ohjelmia kuten mm. Ex on the Beach, Georgie Shore ym,ym. Niitä kattoessa on vaan voinu rentoutua ja uppoutua kyseiseen ohjelmaan mietittimättä elämää sen kummempaa. Ne on sellasia sarjoja mitä on voinu kahtoa mm. Entisten tyttöystävien kanssa mutustellen lämpösiä voileipiä tai ihan jätkien kesken juoden kaljaa ja syöden pizzaa. Alko kyllä ny tekee mieli lämpösiä voileipiä..
Pikku Kakkosta oon lähinnä kattonu keskiviikkoisin sen pirteän juontajan takia. Samasta syystä katson myös Tiedä ja Voita ohjelmaa, koska siinähän on myös todella kiva juontaja..Ei niinkään tissien takia vaan ihan sen juontajan iloisen asenteen takia..Ei tainnu mennä läpi. Mut yritin kuitenkin.
Tunteiden Mayhem..
Tää on nyt se blogin toinen osio ja tässä astutaan vähän syvimmille vesille.. Kirjoitin jonkin aikaa sit kirjeen ja lähetin sen eteenpäin. En kerro sitä vielä tässä et kenelle, mut ehkäpä te osaatte lukea vähän rivien välistä..
Mietin sitä pitkään et mitä siihen kirjoittaisin, sillä ei se ollu mikään helpoin tehtävä, piti ajatella kuinka ilmaisen itteni ja oman oloni sekä sen kirjeen sisällön. Mut se meni kuin luonnostaan, tuntui kuin vasta olisin niin tehnyt. Kun kirje putosi erään kaupan edessä olevaan postilaatikkoon tajusin painavan kiven vierähtävän sydämmen ja pään päältä pois. Tein kaikkeni ja annoin kaiken syvältä sydämmeltä pois. Voin kertoa et se helpotti...
Kyllähän sitä joku tietenkin ois voinu sanoa. "Mikset vaan soittanu tai laittanu viestiä..?" Noh, olisiko se tarkoittanu loppujen pelissä yhtään mitään? Sillä some kanavien käyttö on nykyään niin helppoa ja helposti hukkuvaa. Siksi valitsin kirjeen. Näin lyhyesti selitettynä ja seuraavaksi selitän sen kirjeen lyhyesti mutta hyvinkin ytimekkäästi. Tai ainakin yritän niin..
Oon ollu välillä suutuspäissäni todella herkkä polttamaan siltoja. (Ei siis kirjaimellisesti) Sitkun oon kattonu sitä roihuavaa paloa Slayerin Exile - biisin soidessa taustalla. Kattoessa sitä tulen ja savun määrää niin jossain vaiheessa tulee mieleen et sanoinkohan turhankin rajusti ja loukkaavasti tässä tilanteessa. Ei Vittu! Ei tän näin pitäny mennä..Sitten sitä ollaankin hakemassa vesiämpäriä tai vesiletkua palon sammuttamiseksi. Kun se palo on saatu loppujen lopuksi sammutettua, niin se silta on jo niin pahoin kärsiny ja palanu ettei sitä voi enää samaksi tuunistaa. Ainoastaan hiillostuneet puut ja sillan kaiteet muistuttaa siitä, mitä se on joskus ollu. Kun sitä tajuaa tehneensä väärin ja jäljellä on vaan enää se oleellisin mitä voi tehdä asialle eli pyytää anteeksi. Silloin taustalla alkaa soimaan yleensä Adelen Hello, Stone Sourien Hesitate tai Bon Jovin Always..
Sitkun suurinosa teistäkin tietää et miten loppupelissä harvoin suutun, mutta sillon ku suutun siinä on kyllä ollu ihan aihettakin. Sillon käy vähän niinku hulkille et verenpaine nousee ja vihreäksi muutun ku veri alkaa kiehumaan. Siinä vaiheessa se toinen osapuoli on päässy jo niin mun ihon alle aikoinaan et sen teot/sanat satuttaa, niinku suolaa kaadettaisin haavoihin vielä vähän lisää. Kai se on ihan normaalia suuttua mut en vaan osaa sitä pitää piilossa ja se räiskyy niin läpi musta et sillon syljen mukana lentää nauloja arkkuun. Pitäisi kai osata sanoa nätimmin mut kieli liikkuu nopeammin ku ajatus. Eikä se ole nyt tässä hyvä piirre yhtään. Se ei ole loppupeleissä mikään hieno fiilis se. Ehkä olenkin ainostaan suuttunut niille joiden kanssa olen saanut elää elämää yhdessä. Nyt kun aloin tarkemmin miettimään tota edellistä lausetta, niinhän siinä on käynyt. Aina. Ei kaikissa tapauksissa, mut sanotaanko et kahdessa tapauksessa ainakin. Valitettavasti.
Ja varsinkin tälläisen tilanteen jälkeen, sitä useimmiten tajuaa myöhään, et eihän nämä tilanteet itekseen synny ja siihen tarvitaan aina se toinenkin osapuoli. Vaikka siinä ois mitä tahansa takana, niin kuitenkin sitä on ollu valmis muuttamaan tilannetta toiseen suuntaan. Varsinkin jos kyseisen henkilön kanssa on historiaa takana. Se tuntuu vuosikymmeniltä vaikkei se nyt niin pitkä ollutkaan. Hölmöilin silti.
Mut enhän mä ny tainu siitä kirjeestä ny mainita loppupelissä sittenkään oikein mitään..Joten palataanpa siihen aiheeseen.
Pyysin siinä kirjeessä eräältä ihmiseltä anteeksi joka sattuu olemaan mun elämän Christy Mack. (Pysyköön salaisuutena, toivottavasti ymmärrät.) Kirjoitin kaikkea mitä sillä matkalla olikaan käynyt iloista suruihin. Pääasia oli et sain avautua ja kertoa omista ajatuksistani kyseistä henkilöä kohtaan. Se tuntui hyvältä ja todella helpottavalta. Olin tehnyt vääriin ja sanonu sellaista mikä ei ole minua sitten ollenkaan. Reaktiota en tiedä, sillä en ole kärpänen enkä päässy lentämään paikan päälle. Enkä sitä tässä kerrokkaan teille, vaikka tietäisin. Ja tiedänhän minä sen. Mut jääköön se kertomatta. Sillä se olisi turhankin henkilökohtaista.
Pääasia oli, et sain pyytää anteeksi välittämättä siitä tosiasiasta et osaako hän tehdä samoin minua kohtaan. Sillä edelleen asiaan tarvii aina sen toisenkin osapuolen. Eikä se ollut tässä tarkoituksena, hän varmasti osaa kertoa sen ajallaan ja omalla tavallaan. Enkä sitä vaadi sillä hän varmasti itsekkin tietää mitä on tehny väärin, eikä kyseisen henkilön tarvii mulle sitä todistella tai sanoa sillä tiedän sen jo. Sillä kyseessä oli lähinnä se et mitä minä olin tehnyt eikä kirjeessä käsitelty muuta, koska eihän sillä tässä ollu mitään väliä. Tiedän et vihoissaan sitä ajattelee erilailla ihmisestä ku muissa tilanteissa. Enkä oikeastaan halua pyytää häneltä muutakaan. Tällä hetkellä. Vaikka välillä mielessäni pyörii ne kadonneet kolme sanaa. Enkä tarkoita sitä Stam1nan biisiä..
Olen ihmisenä sitä luokkaa että ajatukseni ajautuu tahtomattaan niihin hyviin muistoihin ja hetkiin. Oli tilanne sitä mikä tahansa, sillä huonoissa hetkissä eläminen on pirun stressaavaa ja tarpeetonta. Eikä sen senkään tarvitse merkata mitään sen vakavempaa, sillä yleensä kaikella on syynsä hyvissä kuin huonoissakin jutuissa.
Ajattelen ja käsittelen syvällisiä aiheita ku monet puuroa aamupalallaan. Se on se mun juttu ja siinä olen vahvimmillaan.
Syy siihen miksi kirjeen kirjoitin ylipäätään liittyy ehkä hiukkasen verran tohon edelliseen blogikirjoituksiini ja sen sisältöön. Tiesin kyllä sen et se oli julkinen kirjoitus, ja mahdollisuus siihen et saattaa olla et hän käy myös lukemassa sen. Ajattelin kyllä mielessäni ettei häntä kiinnosta, mut eihän se kyllä ole mikään syy kirjoittaa sellasta. Kyllä hän ymmärtää et silloin mullakin oli huono fiilis kaikesta mitä oltiin käsitelty ja puhuttu. Oltiin väärinymmärtetty toisiamme ja siihen kaikki loukkaavat sanat perään tahtomattaan. Täydellisen sekasorron eli Mayhemin resepti oli viimeistä piirtöä vaille valmis. Silloin mun piti tuulettaa huono fiilis pois ja kyllä se silloin tuntu ihan hyvältä idealta. Enkä ajatellu silloin yhtään sen enempää seurauksia. Kai sitä pitäis olla fiksu ja olla pala palalta palaamatta ku tunteisiin kaadetaan bensaa loukaten. Mut minkäs teet? Kuppi laatu nurin pahemman kerran. Silloin on otettava vastuu tekemisistään.
Aina oon ollu liiankin hyvä kirjoittamaan omista fiiliksistä turhankin suoraan, eikä siinä oo hirveesti kyselty jälkeenpäin mielipidettä. Siellähän mainitaan kaikenlaista ja vähän liiankin paljastavia juttuja. Siitä olen pahoillani et kaikkea ei olisi välttämättä tarvinu kertonu, mut teinpä sen silti. Otan kyllä vastuun siitä mitä kirjoitin sen tuoden esille kaiken sen miltä se minusta tuntui sillä hetkellä ku olin pettynyt ja vihanen. Pahoillani siitä et millälailla toin sen esille ja mihin ajankohtaan. Sen takia ei saisi vihaisena ja pettyneenä kirjoittaa. Se olisi pitänyt pitää sisälläni kuten se suutuspäissään loukkaaminen. Ja se tila missä olin niin se ruokki mun edellistä tekstiä vähän liiankin hyvin. Ja se oli kieltämättä väärin tehty. Tälläsissä tilanteissa voinkin rehellisesti pyytää..
Anteeksi!
Näihin tunnelmiin: Terveisin Kinkku-Tombba.
