Katsellaanko hiukan videoita? / Tunteiden Mayhem

Noh, tällä kertaa tuleekin tuplasti enemmän luettavaa sillä viime kuun blogi jäi välistä. Sillä se edellinen blogikirjoitus oli niin voimakas purkaus et sitä piti tuulettaa ja sulattaa hiukan, ennenkuin alan uutta tekemään. Syy siihen löytyy tuolta alempaa.

Mut aloitetaan tämä eka osio.

Olen jäänyt viime aikoina koukkuun erinlaisiin TV-ohjelmiin. Esimerkkinä mainittakoon: Sohvaperunat, Temptation Island ja Pikku Kakkonen..Mut sekin ainoastaan keskiviikkoisin, sillä siihen on erittäin hyvä syy. Nimittäin juontaja. Joka ei kuitenkaan ole Christy Mack. Harmi sinänsä, mut se olis voinu olla.

Temptation Islandissa (tai oliko se sittenkin Temptation Iceland?) No mutta kuka näistä tietää. Ohjelma on lyhyesti sanottuna sellainen et sinne menee 4 pariskuntaa thaikkuihin selvittämään ja kokeilemaan et kestääkö heidän parisuhde sinkkumiesten - ja naisten houkuttelut. Varatut miehet ovat saarella sinkkunaisten kanssa ja varatut naiset taas sinkkumiesten kanssa.

Melkein joka ilta heille juotetaan viinaa ja sitten me katsellaan täällä Suomessa et kuka siellä onkaan kännipäissään hölmöilly ja onko se kettu menny sinne kuuluisaan koloon. Onko kolo ollu sopiva ja minkäkokoinen? Onko siellä mahollisesti ollu mäyrä sitä ennen ja onko se tehny siitä kolosta isomman. Lipsuuko suksi liukkaalla ladulla vai saako jo kuluneelta ladulta poistua? Kysymyksiä herättävä ohjelma siis kyseessä. Kaikkieen analyyseineen.

Mitä ny kavereitten kanssa puhunu kyseisestä ohjelmasta, niin kaikki on sanonu etteivät sitä kato sillä se on täyttä paskaa. Tosin tarvittaessa tietävät tasan tarkkaan mitä siellä on tapahtunu ja mitä Kuronen on grillannu iltanuotiolla? Onko ollu ihan kabanossia, marmonipihviä tai ihan vaan kasviksia. Eli suoraan sanottuna ituja.

Jostain kumman syystä jokaisella kaudella mitä on tehty, niin sinne on löydetty aina se pariskunta joka syyttää toisia et yhteisiä sääntöjä on rikottu, vaikka on itse nukkunu millon missäkin ja on itsekkin rikkonu näitä kyseisiä "yhteisiä sääntöjä". Aika marttyyri touhua etten sanois. Tämä pariskunta saa kyllä somessa aika mielenkiintoisen vastaanoton. Ainakin nykyaikana. Tottakai myös jokaisella kaudella sinne pitää hankkia joku perkeleen filosofian maisteri joka osaa jokaikisestä asiasta vääntää hienoja lauseita ja kutsua tätä kaikkea "elämän peliksi". Mut silti ensimmäisenä iltana on täysin sinkkujen vietävissä kunhan saa sen kaks kaljaa alle, niin näyttää yllättävän helposti se oma puoliso unohtuvan. Hmm...

Mikä saa taas miettimään niitten sinkkujen tehtävää siellä.."Noh, mä oon vähän tällänen moraaliton tyttö" No älä saatana! On varmasti oma Äiti ylpeä tästä tuloksesta. Kun oma lapsi on laukonu tuollaisia totuuksia. Kyllä tollasen lauseen voi laittaa omaan CV:hen ja sillä voi olla kysyntää tulevilla poikaystävä markkinoilla. Tai sitten ei. Sillä kuka näitä sinkkuja muistaa vuoden tai kahden päästä. Tuskin kukaan. Toisaalta olen miettinyt myös sitä et jos sinne saarella heittäis muutaman Rubikin kuution, niin kuka sen ensimmäisenä sais kokoon ja kauanko siinä meniskään..mut eihän se olisi viihdettä lainkaan.

Mietin tässä hiukan itsekseni et olisinko missäkään suhteessa missä oon ollut elämäni aikana et käyttäisin tämän tilaisuuden hyväkseen. Joo kyllä olisin voinut mennä sillä tiedän kyllä rajani ja olis siellä sinkkunaisissa saanu olla kyllä itse Christy Mack ennenkun olisin sortunut mihinkään. Toisekseen olisin viimeistään iltanuotiolla pettynyt ku Kuronen olisi kysynyt että "Haluatko katsella videon?" Etten näekkään pätkää Christy Mackistä ja olisin turhaan tuonut talouspaperirullan mukanani, vaan olisin joutunut katsomaan videota missä näkyy miehiä jotka olisivat yrittäneet kaikkensa saadakseen silloisen puolisoni houkutukseen ja lankeamaan kiusaukseen.

Olishan siellä ilmaista viinaa, ku muutenkin oon nykyään niin helvetin hyvä sitä juomaan. Sillä tarkoitukseni on tällä hetkellä on saada itteni sellaiseen kuntoon että voin sitten talvella tuhlata massiiviset veronpalautukseni jossain lämpimässä paikassa ilman paitaa. Kuulostaa aika hyvältä..

Sohvaperunoissa taas katsellaan ku toiset ihmiset kahtoo telkkaria omilta sohviltaan. Jossa ne kommentoivat kyseisiä ohjelmia mitä sitten ikinä katsovatkaan. Tämäkin ohjelma menee siihen sarjaan mitä ei katsella jos joku kysyy, mut jostain kumman syystä aina perjantaisin klo 21 kanava vaihtuu TV2:lle josta kyseiset sankarit näkee.

Ostetaan herkkuja, hyvää juotavaa ja nauretaan vedet silmissä kahtoen ku toiset katsovat omalta sohvaltaan telkkaria. Ideana erittäin yksinkertainen, mutta erittäin toimiva. Kuten minäkin sängyssä..Eiku hups! Ei mennä nyt siihen. Tämäkin voisi olla sellainen ohjelma missä voisin olla mukana jos tilanne olisi hiukan erinlainen.

Kyllähän tollaset ohjelmat missä ei tarvii hirveesti miettiä ja voi vaan nauraa toisille, ei mitenkään pahalla mutta viihdyttävällä tavalla kylläkin. Oon kattonu sellaisiakin ohjelmia kuten mm. Ex on the Beach, Georgie Shore ym,ym. Niitä kattoessa on vaan voinu rentoutua ja uppoutua kyseiseen ohjelmaan mietittimättä elämää sen kummempaa. Ne on sellasia sarjoja mitä on voinu kahtoa mm. Entisten tyttöystävien kanssa mutustellen lämpösiä voileipiä tai ihan jätkien kesken juoden kaljaa ja syöden pizzaa. Alko kyllä ny tekee mieli lämpösiä voileipiä..

Pikku Kakkosta oon lähinnä kattonu keskiviikkoisin sen pirteän juontajan takia. Samasta syystä katson myös Tiedä ja Voita ohjelmaa, koska siinähän on myös todella kiva juontaja..Ei niinkään tissien takia vaan ihan sen juontajan iloisen asenteen takia..Ei tainnu mennä läpi. Mut yritin kuitenkin.

Tunteiden Mayhem..

Tää on nyt se blogin toinen osio ja tässä astutaan vähän syvimmille vesille.. Kirjoitin jonkin aikaa sit kirjeen ja lähetin sen eteenpäin. En kerro sitä vielä tässä et kenelle, mut ehkäpä te osaatte lukea vähän rivien välistä..

Mietin sitä pitkään et mitä siihen kirjoittaisin, sillä ei se ollu mikään helpoin tehtävä, piti ajatella kuinka ilmaisen itteni ja oman oloni sekä sen kirjeen sisällön. Mut se meni kuin luonnostaan, tuntui kuin vasta olisin niin tehnyt. Kun kirje putosi erään kaupan edessä olevaan postilaatikkoon tajusin painavan kiven vierähtävän sydämmen ja pään päältä pois. Tein kaikkeni ja annoin kaiken syvältä sydämmeltä pois. Voin kertoa et se helpotti...

Kyllähän sitä joku tietenkin ois voinu sanoa. "Mikset vaan soittanu tai laittanu viestiä..?" Noh, olisiko se tarkoittanu loppujen pelissä yhtään mitään? Sillä some kanavien käyttö on nykyään niin helppoa ja helposti hukkuvaa. Siksi valitsin kirjeen. Näin lyhyesti selitettynä ja seuraavaksi selitän sen kirjeen lyhyesti mutta hyvinkin ytimekkäästi. Tai ainakin yritän niin..

Oon ollu välillä suutuspäissäni todella herkkä polttamaan siltoja. (Ei siis kirjaimellisesti) Sitkun oon kattonu sitä roihuavaa paloa Slayerin Exile - biisin soidessa taustalla. Kattoessa sitä tulen ja savun määrää niin jossain vaiheessa tulee mieleen et sanoinkohan turhankin rajusti ja loukkaavasti tässä tilanteessa. Ei Vittu! Ei tän näin pitäny mennä..Sitten sitä ollaankin hakemassa vesiämpäriä tai vesiletkua palon sammuttamiseksi. Kun se palo on saatu loppujen lopuksi sammutettua, niin se silta on jo niin pahoin kärsiny ja palanu ettei sitä voi enää samaksi tuunistaa. Ainoastaan hiillostuneet puut ja sillan kaiteet muistuttaa siitä, mitä se on joskus ollu. Kun sitä tajuaa tehneensä väärin ja jäljellä on vaan enää se oleellisin mitä voi tehdä asialle eli pyytää anteeksi. Silloin taustalla alkaa soimaan yleensä Adelen Hello, Stone Sourien Hesitate tai Bon Jovin Always..

Sitkun suurinosa teistäkin tietää et miten loppupelissä harvoin suutun, mutta sillon ku suutun siinä on kyllä ollu ihan aihettakin. Sillon käy vähän niinku hulkille et verenpaine nousee ja vihreäksi muutun ku veri alkaa kiehumaan. Siinä vaiheessa se toinen osapuoli on päässy jo niin mun ihon alle aikoinaan et sen teot/sanat satuttaa, niinku suolaa kaadettaisin haavoihin vielä vähän lisää. Kai se on ihan normaalia suuttua mut en vaan osaa sitä pitää piilossa ja se räiskyy niin läpi musta et sillon syljen mukana lentää nauloja arkkuun. Pitäisi kai osata sanoa nätimmin mut kieli liikkuu nopeammin ku ajatus. Eikä se ole nyt tässä hyvä piirre yhtään. Se ei ole loppupeleissä mikään hieno fiilis se. Ehkä olenkin ainostaan suuttunut niille joiden kanssa olen saanut elää elämää yhdessä. Nyt kun aloin tarkemmin miettimään tota edellistä lausetta, niinhän siinä on käynyt. Aina. Ei kaikissa tapauksissa, mut sanotaanko et kahdessa tapauksessa ainakin. Valitettavasti.

Ja varsinkin tälläisen tilanteen jälkeen, sitä useimmiten tajuaa myöhään, et eihän nämä tilanteet itekseen synny ja siihen tarvitaan aina se toinenkin osapuoli. Vaikka siinä ois mitä tahansa takana, niin kuitenkin sitä on ollu valmis muuttamaan tilannetta toiseen suuntaan. Varsinkin jos kyseisen henkilön kanssa on historiaa takana. Se tuntuu vuosikymmeniltä vaikkei se nyt niin pitkä ollutkaan. Hölmöilin silti.

Mut enhän mä ny tainu siitä kirjeestä ny mainita loppupelissä sittenkään oikein mitään..Joten palataanpa siihen aiheeseen.

Pyysin siinä kirjeessä eräältä ihmiseltä anteeksi joka sattuu olemaan mun elämän Christy Mack. (Pysyköön salaisuutena, toivottavasti ymmärrät.) Kirjoitin kaikkea mitä sillä matkalla olikaan käynyt iloista suruihin. Pääasia oli et sain avautua ja kertoa omista ajatuksistani kyseistä henkilöä kohtaan. Se tuntui hyvältä ja todella helpottavalta. Olin tehnyt vääriin ja sanonu sellaista mikä ei ole minua sitten ollenkaan. Reaktiota en tiedä, sillä en ole kärpänen enkä päässy lentämään paikan päälle. Enkä sitä tässä kerrokkaan teille, vaikka tietäisin. Ja tiedänhän minä sen. Mut jääköön se kertomatta. Sillä se olisi turhankin henkilökohtaista.

Pääasia oli, et sain pyytää anteeksi välittämättä siitä tosiasiasta et osaako hän tehdä samoin minua kohtaan. Sillä edelleen asiaan tarvii aina sen toisenkin osapuolen. Eikä se ollut tässä tarkoituksena, hän varmasti osaa kertoa sen ajallaan ja omalla tavallaan. Enkä sitä vaadi sillä hän varmasti itsekkin tietää mitä on tehny väärin, eikä kyseisen henkilön tarvii mulle sitä todistella tai sanoa sillä tiedän sen jo. Sillä kyseessä oli lähinnä se et mitä minä olin tehnyt eikä kirjeessä käsitelty muuta, koska eihän sillä tässä ollu mitään väliä. Tiedän et vihoissaan sitä ajattelee erilailla ihmisestä ku muissa tilanteissa. Enkä oikeastaan halua pyytää häneltä muutakaan. Tällä hetkellä. Vaikka välillä mielessäni pyörii ne kadonneet kolme sanaa. Enkä tarkoita sitä Stam1nan biisiä..

Olen ihmisenä sitä luokkaa että ajatukseni ajautuu tahtomattaan niihin hyviin muistoihin ja hetkiin. Oli tilanne sitä mikä tahansa, sillä huonoissa hetkissä eläminen on pirun stressaavaa ja tarpeetonta. Eikä sen senkään tarvitse merkata mitään sen vakavempaa, sillä yleensä kaikella on syynsä hyvissä kuin huonoissakin jutuissa.
Ajattelen ja käsittelen syvällisiä aiheita ku monet puuroa aamupalallaan. Se on se mun juttu ja siinä olen vahvimmillaan.

Syy siihen miksi kirjeen kirjoitin ylipäätään liittyy ehkä hiukkasen verran tohon edelliseen blogikirjoituksiini ja sen sisältöön.  Tiesin kyllä sen et se oli julkinen kirjoitus, ja mahdollisuus siihen et saattaa olla et hän käy myös lukemassa sen. Ajattelin kyllä mielessäni ettei häntä kiinnosta, mut eihän se kyllä ole mikään syy kirjoittaa sellasta. Kyllä hän ymmärtää et silloin mullakin oli huono fiilis kaikesta mitä oltiin käsitelty ja puhuttu. Oltiin väärinymmärtetty toisiamme ja siihen kaikki loukkaavat sanat perään tahtomattaan. Täydellisen sekasorron eli Mayhemin resepti oli viimeistä piirtöä vaille valmis. Silloin mun piti tuulettaa huono fiilis pois ja kyllä se silloin tuntu ihan hyvältä idealta. Enkä ajatellu silloin yhtään sen enempää seurauksia. Kai sitä pitäis olla fiksu ja olla pala palalta palaamatta ku tunteisiin kaadetaan bensaa loukaten. Mut minkäs teet? Kuppi laatu nurin pahemman kerran. Silloin on otettava vastuu tekemisistään.

Aina oon ollu liiankin hyvä kirjoittamaan omista fiiliksistä turhankin suoraan, eikä siinä oo hirveesti kyselty jälkeenpäin mielipidettä. Siellähän mainitaan kaikenlaista ja vähän liiankin paljastavia juttuja. Siitä olen pahoillani et kaikkea ei olisi välttämättä tarvinu kertonu, mut teinpä sen silti. Otan kyllä vastuun siitä mitä kirjoitin sen tuoden esille kaiken sen miltä se minusta tuntui sillä hetkellä ku olin pettynyt ja vihanen. Pahoillani siitä et millälailla toin sen esille ja mihin ajankohtaan. Sen takia ei saisi vihaisena ja pettyneenä kirjoittaa. Se olisi pitänyt pitää sisälläni kuten se suutuspäissään loukkaaminen. Ja se tila missä olin niin se ruokki mun edellistä tekstiä vähän liiankin hyvin. Ja se oli kieltämättä väärin tehty. Tälläsissä tilanteissa voinkin rehellisesti pyytää..

Anteeksi!

Näihin tunnelmiin: Terveisin Kinkku-Tombba.

Totuus on tuolla ulkona.

Puhutaan tällä kertaa hiukan parisuhteista ja niiden tuomista erinlaisista haasteista.

Olen ollut elämäni aikana ties minkälaisissa parisuhteissa, kaikissa niissä olen kyllä rakastanu ja eikä ole ollu tarvetta koskaan pettää toista, sillä omaan toistaiseksi vielä selkärangan ja omana kokemuksena sanotaanko, et mua on petetty parissakin suhteessa, joten tiedän miltä se tuntuu. Olenko katkera niistä? En! Sillä minä en ole niitä valintoja tehnyt eikä kukaan vahingossa liukastu sängyyn toisen kanssa. Tietääkseni. Kaikkihan on tietysti mahdollista, kuten sukupuolitaudin saaminen parisuhteessa. Kyllähän siinä saattaa herätä pieniä kysymyksiä ilmaan.

Tiedän ettei kaikki naiset ole samanlaisia, joten en minä ole menettänyt toivoani sen suhteen. Naiset ovat ihania vaikka välillä en ymmärtäisi puoliakaan mitä he tahtovat selittää tai mitä heidän päässä liikkuu. Naiset vaan ovat sellaisia. Joidenkin kanssa se arki onnistuu ja välillä taas ei. Mut onko se syy vihata ja kiukutella eron jälkeen toiselle. Ei mun mielestä.

Nyt tietysti voin sanoa et voi ne miehetkin olla yhtälailla ailahtelevia. Välillä tekee mieli piparia ja välillä ei. 

Olen ollut suhteissa missä väärän salaatin ostaminen jääkaappiin on aiheuttanut helvetinmoisen riidan. Sillä 6kk. ajan jäävuori salaattia syöneenä väkisinkin alkaa tekemään mieli kiinankaalia, mut sehän todella väärin. On riidelty siitä et miksi keksit, suklaat ja karkit pitää piilottaa kaapin perukoille. Minkä takia ylipäätään näitä ostetaan jos ne pitää jemmata sillein et yrität vieraille tarjota kahvin kanssa jotain makeaa, mut joudut toteamaan et sori jos tarjoilu on tätä sillä tyttöystävä on piilottanu näköjään kaikki herkut. Kerran oon saanu aikaiseksi riidan (Jälleen..) ku kävin grillillä syömässä työpäivän jälkeen omilla rahoillani ja kuitti lihapiirakasta oli jääny keittiön pöydälle silloisen tyttöystävän nähtäväksi. Voi Jeesus mikä meteli siitä nousikaan. Vieläkin on korvat punaisena siitä. Sekin raha olisi ilmeisesti pitäny käyttää (Korjaan. Antaa) johonkin ripsihuoltoon. Tai muuhun ylimääräiseen kotkotukseen. Varsinkin huonon rahatilanteen sattuessa voitte veikata et kumpi luopu ylimääräsistä menoista. Aivan. Ihan oikein meni!

Oon ollu suhteissa missä minua on yritetty muuttaa ihmisenä siten, etten saisi tehdä mitään mitä oon aina tehnyt. En saanut syödä mitään herkkuja mitä oon aina syöny koska hänen mielestään se on väärin, sillä hänen pian alkaa tekemään myös mieli ja dietti menee vituilleen ku itsekuri toisella on pyöreä nolla. Eihän sen toisen tarvii lopettaa elämästä nauttimista tai herkuttelua sen takia ku toinen on dietillä. Joo, en minäkään koskaan vittuilu mielessä tilannu pitsaa ja mässäily sitä nenän edessä kuola valuen sekä juustot poskilla kuten Christy Mackillä niissä elokuvissa. Oikeastaan kerran oisin halunnu tilata pitsaa, mut se kiellettiin täysin sillä ku olin miesflunssassa jolloin kuuma mehu piti lämmittää mikrossa ite, mut kun tilanne oli toisinpäin niin millon piti olla peittoa ja tyynyä pöyhimässä sekä lämpöpeittoa laittamassa päälle ja pois päältä. Taisin lukea vielä iltasadun, pussata poskelle ja mennä sohvalle nukkumaan.

Olen saanut riidan aikaiseksi ku ei mennytkään kuntosalille yhdessä, pikkasen hankalaa kieltämättä jos olen samaan aikaan töissä ku toinen huhkii salilla. Tottakai tämä on miehen vika, mitäs vittu on menny töitä tekemään ku pitäisi olla vaimokkeen kanssa yhtaikaa salilla kuntoilemassa jotta saadaan sitä yhteistä tekemistä. Sillä sehän on niin ihanaa. Vai pitäiskö töissäki sanoa et nyt ei pysty tekemään ruokaa tai myymään mitään, sillä vaimoke käski tulla ny salille kuntoilemaan. Samalla olisin varmaan voinu pudottaa pallini johonkin, sillä eihän omia mielipiteitä tarvittu tai edes kuunneltu niitä. Ai niitä hetkiä milloin olikin oikeassa, mut siitä ei saanu vittuilla, koska siitä olisi tullu paha mieli ja sohva olisi jälleen kutsunut tätäkin rakkauden ammattilaista viikoksi. Kuten esimerkiksi auton peruuttaminen lumipenkkaan niin et roiskeläppä jää lumihangelle makaamaan.

Suhteissa joissa en saanut olla oma itseni, vaan minun piti muuttua tyttöystävän mieleiseksi. Aina olisi pitäny olla siivousrätti tai soppakauha kädessä. Sillä kuka mies pärjää oikeasti kontrollifriikin kanssa, no ehkä lapanen, mut tunnetusti en sitä ole koskaan ollut. Sillä eikö parisuhteessa pitäisi hyväksyä toinen sellasenaan ku on. Ainakin mun mielestä, tai mistäs mä sen voisin tietää ku en oo lukenu Cosmopolitania tai Me Naisia. Luen yleensä Seiskaa, Aku ankkaa tai pornolehtiä. Niissä lehdissä on sen sentään jotain juonta ja sisältöä.

Ollu suhteessa jossa sain ämpärillisen paskaa niskaan ku en antanutkaan/lahjoittanut rahaa jotta toinen saisi itelleen silikonitissit. Noh, jos oisin antanut rahaa, niin olisiko mun eron jälkeen pitäny kaivurilla kaivaa se tissiraha pois toisen rinnoista. Vai olisinko kylillä kehunu et oon muuten maksanu ton tisseistä osan. Ehkä mä olenkin outo ku mietin et mihin rahaani käytän. Välillä tekisi mieli vaan karjua et "I push my fingers into my eyeeeeeesssss.." 😂😂😂

Eräässä suhteessa tajusin seurustelevani narsistin kanssa. Se oli jokapäivästä henkistä pahoinpitelyä. Mikään ei ikinä ollut hyvin ja yleensä kaikki ajautui minun syyksi, vaikka teoriassa se oli täysin mahdotonta. Stressi koulusta/töistä/arjesta oli minun syytäni, eron jälkeen juteltuani kysellen et miten on menny koulussa/töissä/arjessa niin sekin oli mun vika koska olin kehdannu kysyä moista. Typerä mies ku olin.

Vaikka sitä suhteessa yritti tehä kaikkensa et toinen voisi paremmin niin sekään ei riittänyt. Aina joku oli vituillaan. Ostin välillä kukkia, suklaata ja hemmottelin sen minkä pystyin mut ei. Aina olin tehny jotain väärin mikä sai minut itseni muuttumaan vielä huonompaa suuntaan, ja se että muutui ainaisesta kiukuttelusta huonommaksi niin sehän oli tietysti minun vikani myös. Kuinkas muutenkaan. En osannu lähteä suhteesta pois, sillä kuitenkin rakastin toista, mut se oli lopussa niin vaikeaa et se oli lähes mahdotonta pitää omaa mielenterveyttä vakaana. Välillä kavereitten tai vanhempien kanssa ollessa toivoin heidän olevan pitempään kylässä, sillä oven suljettua tiesin sen taas et kohta löytyy varmasti syy riitelylle.

Ymmärrän et ihmiset voi olla ailahtelevia, mut kyllä ny joku raja on aina olemassa. Sillä ethän sä ny pääse pankinryöstämisestä tai muustakaan rikoksesta vapaaksi toteamalla et "Sori, ku oon normaalia ailahtelevampi ku normaalit ihmiset" Tai mistä minä tiiän.

Eräänä päivänä vihataan niin paljon et siitä kuulee koko lääni, mut muutaman päivän päästä voidaanki lähetellä itsestään alastonkuvia huomion kerjäämisestä varten. Siitä muutaman päivän päästä taas kiukuttelu jatkuu,  kunnes taas lähetellään kuvia itsestään paljastavia kuvia, tekosyynä et on ollu vähän tylsää enkä tiedä mitä haluan. Niin yritäppä siinä sit pysyä kärryillä ja olla toisen ajatuksissa täysin selvillä. Tosin kehuja kyllä saanu aina sauvan käytöstä ja paksuista sormista. Eli en minä ilmeisesti täysin hyödytön ole ollu, edes narsistin silmissä. Pisteet sille! 😃

Ihmismieli ei vaan tahdo ymmärtää sitä et toinen kerjää (eron jälkeenkin) väkisin huomiota kokoajan piikittelemällä ja loukkaamalla, mut auta armias ku sanot jotain takasin ja käsket toista lopettamaan sekä miettimään asioita toisen näkökulmasta. Niin kyllä sillon suututaan ja tarvittaessa estetään somessa kokonaan koska totuutta ei kestetä tai haluta sitä ymmärtää. Todella aikuismaista käytöstä huh,huh. Mut sit taas viimeistään siinä vaihteessa palataan asiaan ku on tylsää ja ollaan leikkikaveria vailla ku sitä ei mistään muualta saada. Ja onhan se todella kova pala tälläiselle huomata, et sillä on mahdollisesti joku toinen nainen mistä on kiinnostunu, niin silloin narsisti löytää keinonsa tunkea kyntensä taas toisen iholle.

Jos keskusteluissa luetaan tai kuullaan jotain sellaista mitä ei mahdollisesti ymmärrä ilman tavuviivoja. (Toistan ilman Ta-vu-vii-vo-ja) Siitähän suututaan ja esitetään niin vitun loukkaantunutta et siitä suorituksista melkein vois jo Oscar-palkinnon antaa niin loistavasta näyttelijän lahjoista et siinä jää Pretty Womanin Julia Roberts toiseksi. Toisaalta siinä leffassa verrattuna elämään oli paljon yhtäläisyyksiä mikäli joku on se leffan kattonu niin tietää mistä puhun. Tosin ilman onnellista loppua. Ja Richard Geren harmaita hiuksia. Sillä minkäs ihminen omalle luonteelle voi, Jos on aina pettäny niin se tapahtuu kyllä toisen, kolmannen, neljännen jne.. kerran. Valitettavasti. Oli sit kyseessä lupaukset tai suhteen aikana seikkailu vieraissa.

Eikä se mua koskaan häirinny, sillä mun menneisyydessä on paljon myös juttuja mitä oon tehnyt mistä en mielellään huutele kylillä mut osaan kyllä käyttäytyä toista ihmistä kohtaan kunnioittavasti. Välillä tehnyt virheitä (ja paljon) ja ollu ylilyöntejä, mut aina on ollu selkärankaa pyytää anteeksi teoistani. En mene sieltä mistä aita on matalin. Sillä menen tyylikästi aidan läpi.

Eikä mulla oo kaunaa ketään kohtaan oikeastaan sen enempää. Oon oikeastaan aina vaan halunnu sen toisen tietävän et ei tässäkään kumpikaan oo tehny oikein mut onko se syy kiukutella jälkeenpäin, ettei se yhteiselo toiminutkaan vaikka siltä on alussa tuntunu. Korkeintaan hyvin pettynyt toiseen sillä hetkellä joka häviää ajan kanssa. Ei mun tarvii toivoa mitään pahaa, sillä oon kuitenkin aika ymmärtäväinen. Sitä saa mitä tilaa ja turha siitä on suuttua jos sitä on kerjänny jo pitemmän aikaa. Koskaan ei pidä sanoa ei, mut paljon pitää tapahtua ennenkun olen valmis kohtaamaan menneisyyden taas uudestaan. Ehkä ajallaan asiat korjaantuu jollainlailla, sillä välillä pitää vaan suuttua oikeasti et toinen sen ymmärtää et nyt on menty liian pitkälle ja näin ei voi jatkua. Tervetullut on aina, kunhan osaa oikeasti olla iloinen toisen puolesta ilman mitään katkeruutta toista kohtaan. Se oli valitettavasti läpi näkyvää.

Kuten on se varmaan kaikissa parisuhteissa se alku on ollu helvetin ihanaa ja niin vaaleenpunasta et melkein saa jo sokerihumalan aikaiseksi. Sitä se luonto teettää. Aina oon ollu hyvä puhumaan tunteista mut onhan se mahdotonta jakaa arkea sellaisen kanssa joka näkee ainoastaan itsensä täydellisenä omassa pienessä narsistisessa maailmassaan. Mut olenko katkera tästä?

En edelleenkään. Sillä jokaisessa suhteessa on hyvätkin puolensa jotka näkee ehkä kuukausien tai vasta vuosien päästä. Sillä jokainen elää elämäänsä omalla tyylillä, ei toista voi muuttaa eikä pakottaa omannäköisemmäksi uhkailemalla tai kiukuttelemalla..

Joten terveiset sinne missä ikinä sit oletkaan.. Ei muistella pahalla vaan täysin rehellisesti. Hyvät muistot ei vaan riittäny kaatamaan niitä huonompia. Ja ystävyys/kaveruus ei tuu valitettavasti toimimaan jos vähän väliä kaivellaan menneitä, levitellään suolaa haavoihin ja olemalla vittumaisia perkeleitä toisia kohtaan..Sillä ei sitä ainaisesta negatiivisuutta jaksa, ja jos sitä ei ymmärretä et toinen tahtoo vaan auttaa, olla tukena ja olla ystävällinen kaikesta mennestä huolimatta. Niin minkäs mä sille voin? Ehkä parempi olla siinä vaiheessa ilman, sillä minkäs sille toisen katkeruudelle voi jos ei pysty jatka elämää miettimättä menneitä..

Taas tää meni kauheen vakavaksi..Hups! 😂

KT

Turvasana

Jokainen meistä välillä tarvii sen...Turvasanan. Turvasanan kaikelta turhalta ja asioilta jotka ei välttämättä johda mihinkään tai niillä ei saa sitä haluamaansa lopputulosta..

Tässä seuraavia esimerkkejä..

Korostan etten ole mikään psykologi, vaan mies joka osaa sormihommat, omistaa "G-pistesauvan", ja sanoo kaupassa käydessään kassahenkilölle loppusumman ilmottaessa lähes aina että - Joo! En tiedä miks tota jälkimmäistä teen edelleen. Oon saanu kuulla siitä edellisiltä tyttöystäviltä et miks ihmeessä sanoit noin? Mut on se mun mielestä parempi kun...Noh, ei mennä siihen, koska päässäni pyörii tällä hetkellä ainoastaan Jenni Vartiainen ja turvasana..

Mut nyt itse aiheeseen...

Olen välillä miettinyt et miksi teen asiat välillä vaikeamman kautta tai miksi edes ylipäätään päädyn sellaiseen tilanteeseen. Kiinnostaako minua todellakin vaikeahkot ihmiset ja niitten omituiset ajatukset sekä niiden hetkelliset mielialan vaihtelut. Ehkä minussa itsessäni on se vika ku annan itseni lipua tälläisiin ympyröihin mistä ei voi päästä ketään satuttamatta pois..vai vaihtuuko se mieliala minulla sittenkin..vaikka epäilisin muita. Koen haluavani välillä jotain sellaista mitä mistä olen nähnyt unta ja kertonut siitä eteenpäin. Minua on vähän turhankin helppo yllyttää..pikkasen joku antaa aihetta "tarinalle" varsinkin jos kyseessä on yhtään rivompi, niin olen jo melkein mielessäni kirjoittanu sen loppuun viimeistä sivua myöten. Jos sinäkin olet huomannu saman tai ajautunu samaan labyrinttiin, niin tervetuloa kerhoon. Nyt voimme lyödä "virtuaali ylävitoset ja juoda hehkeät maitokahvit Tauskin soidessa taustalla" Eiku mitä vittua..? 

Oon aina ajatellu erästä kultaista sääntöä. "Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi" 
Pikkasen saatto mennä tonne Kungfutselaisuuden puolelle, mut eipä mitään hätää. Ajatuksena on se et henkilöstä riippumatta (Oli se sitten entinen tyttöystävä, johon et pysty luottamaan pätkääkään tietyistä syistä mutta tahtoisit kaikesta huolimatta luottaa tai "Nemesis" eli arkkivihollinen, kenen toivoisit jäävän tyyliin bussin alle, saatika ihan läheinenkin ystävä, kenen kanssa olet lähes päivittäin tekemisissä) tekisi mitään sellasta mitä en itse haluaisi muitten tekevän..

Valitettavasti asiat eivät ole aina näin mustavalkoisia. Sillä en tiedä et onko tosissaan tärkeintä saada se manipuloiva tunne jossa voidaan ajaa ihmiset äärirajoille jo pelkästä ajatuksen voimasta. Tiedätte tunteen, terävät kynnet selkää pitkin, jotkut tästäkin kiihottuvat..Heiltä jotka näin tekevät niin tämä ajatusmaailma puuttuu täysin, mut toisaalta en ole heille kyllä oikeutettu vittuilemaan tai olemaan epäystävällinen, vaikka menneisyys tai tehdyt teot oikeuttaisi sen täysin. Sillä tahdon mennä eteenpäin. Ehkä he ovat istuneet pöntöllä sillä aikaa ku maailmassa on järkeä jaettu. No ei vaan, taisin vähän vitsailla..

Ehkä minä vain oletan näin koska en ole vielä parempaa selitystä kuullut. Sillä itse olen todennäkösesti maanut sängyssä tai juonut Gambinaa pullotolkulla ku järkeä on jaettu tässä maailmassa.

En myöskään koe tarvetta valehdella tai johtaa ihmisiä harhaan teoillani jotka voin myöhemmin lakasta maton alle sanomalla..."Noh, kyllähän sä tiedät mut, ku mulla on ollu vähä vaikeeta ja kaikkee" Yritä nyt tälläiseen henkilöön luottaa, sano hän sitten mitä tahansa. Puhumalla hyvää hän valehtelee ja puhumalla paskaa hän todennäköisesti valehtelee.

Sitten ne miettivät päänsä puhki et minkäköhän ihmeen takia heihin ei luoteta tai uskota sanaakaan mitä he suustaan päästävät.

En ole oikeastaan koskaan lajitellu ihmisiä tai kavereita mihinkään lokeroihin, tai jos olen niin en vaihtele heidän paikkaansa usein. Suurinpiirtein riippuen et minkä väriset sukat tänään voisin jalkaani laittaa tai syönkö tänään riisin kanssa parsakaalia vai kukkakaalia?

Esim. Jos olen sopinut jonkun (yleensä naispuolisen henkilön kanssa) koska olen hetero. Enkä tarkoita et missään muussa olisi mitään väärää, jokainen saa tykätä ja kiinnostua mistä haluaa, ei se ole minulta milläänlailla pois. Kun olet saanut ylennyksen luokkaan "friends with benefits"  luokasta "nothing" niin homman luulisi olevan molemmille osapuolille selvä ja niillä mennään sekä tehdään niitä asioita mitä ny ikinä siinä luokassa tehdäänkään. Ilman sen kummempia tunteita, rakastumisen pelkoa tai ylimäärästä kotkotusta..tämäkään ei valitettavasti onnistu. Koska tielle tulevat useinmiten ne saatanalliset tunteet..

Miksi pitää heitä yllämainitussa luokassa jos mielialan vaihteluiltaan ei vaivaudu edes pitää sitä yllä, vaan valitetaan kiirettä ja nykyistä elämäntilannetta minkä on ihan itse aiheuttanu omillaan teoillaan. Itsekkään en ole mikään kalenteriin merkkaaja mut pidän kyllä sovitusta kiinni. Mutta ei.. Siitäkin on pakko valittaa ja kiukutella tarpeettomasti ns. FWB:lle. Sitten ku FWB ei jaksa kuunnella lapsellista kiukuttelua toista kuukautta putkeen niin johtopäätöksenä tästä hänet veivataan "Friendzoneen" syystä..

Syytä mitä ei kumpikaan tiedä tai muista mitä on mahdollisesti ajateltu sillon, vaikka väitetään tietävänsä tasan tarkkaan mitä halutaan/tehdään. Yritä ny sit pysyä kärryillä..prkl! Ja jos tässä vaiheessa oli omia mielipiteitä tai ehdotuksia niin ne luetaan hyvin nopeasti ohi..Juurikin näin.

Sit jos ystävällisesti haluat kysyä kuulumisia et kuinkas siellä ollaan pärjäilty? Jos sattumoisin toisella on ollut "jälleen" huono päivä ja aamulla alushousut ovat menneet väärinpäin jalkoihin, sekä herätyskello ei herättänyt lainkaan. Tahdot silti tästäkin huolimatta olla ystävällinen ja kysyä niitä kuulumisia. Jos palaute on rankkaa tai suorastaan vittuilevan kohteliasta on syytä Miettiä et onkohan kysyjä tehnyt heti alkaessaan väärin ku on mennyt kysymään moisia kummallisuuksia..

Ja kun vastauksena on kiukuttelua, niin siinä vaihteessa kysyjällä on tuskin mitään vaikutusta siihen herneitten määrään sieraimissa tai siihen et monta kuutiota sitä hiekkaa on siellä rakkauden valtatiellä eli alapäässä oli se vaaginassa tai esinahan alla..Vaikka kysyjä olisi valmis tulemaan hiekka-auton ja lapion kanssa pelastaan toisen pinteestä. Olen lukenut et miehilläkin voi olla hiekkaa nivusissa. (Tai ainakin sitä vois alkuunsa kuvitella näin, mut ei.) Sillä naisilla on oikeus vaihtaa mielipidettään tasaisin väliajoin..No mitä vittua.!? 

Miksei sitten miehet saavat vaihtaa mielipidettään, niin et sille saisi hyväksynnän.

Selitän tarkemmin..

Mitä siitäkin tulisi jos miehetkin alkaisi naisten tavoin kiukuttelemaan turhaan ilman mitään hyvää syytä..Silloin tuskin olisi mitään maailmanrauhaa maan päällä. Siksi onkin ihan hyvä et suurin osa johtajista ja päättäjistä on miehiä..Sillä jos naiset pääsisi vallankahvaan, niin aina olisi sotia tarpeetonta kiukuttelua, mykkäkoulua ja kuukautisten aikaa olisi ainaiset sireenien ujellukset porautumassa korvakäytäviin ja pommikoneet surraisi vaakatasossa taivaalla. Puolukkapäivien päätyttyä naiset halaisivat ja joisivat maitokahvia oreo-keksien kanssa rauhatusten jutellen seuraavasti.."- Anteeks, ku en tiedä mikä oikein muhun meni, ollu ny vähän stressiä tässä, ja sä nyt joudut valitettavasti sitä kuuntelemaan ku ollaan tultu tässä lähes päivittäin yhteyksissä. Pahoittelen käytöstäni"

No niin justiinsa..

Ja näin ne ongelmat on selvitetty taas kerran..lakaisemalla ne maton alle. Helppoa kuin 36:n eri persoonan erilleen selvittäminen yhdestä ihmisestä.

Itselläni niitä on kaksi. Toinen kirjoittaa näitä blogeja ja se toinen yrittää nauttia elämästä.

Miks stressata liikaa elämästä tai sen vaileudesta ku voi olla ihan hyvin ajattelematta liikaa ja katsoa et mitä se elämä tuo tullessaan, jos jotain tapahtuu niin sit tapahtuu..Miks ottaa paineita siitä ei oo vielä kalenterissa..
Jos siitä on kerran nauttinu ja on todennu sen olevan hyväksi, niin eiks se oo vähän ittensä kiduttamista jos sitä ei tahdo kokea uudestaan..Tai minä ainakin ajattelen näin..Ehkä olenkin vaan hiukan outo ku mietiskelen näin. Minäkin olen selviytyny aika monesta liemestä, ja jälkeenpäin olen todennu et kylläpäs se opetti minua taas oikein kunnolla.

Toivottavasti en painanu sitä "liipasinta" erästä nimeltä mainitsematonta ryhmää kohtaan...Joka muuten alkaa F-kirjaimella...Jos ette vielä tajunneet.

Hupsista saatana!.

Jostain kumman syystä minulla on ns. "lehmänhermot". Ehkä se on tullu muhun geeneistä tai äidinmaidosta. Sillä yleensä en hermostu kovinkaan helposti mut sillon ku sillä päällä olen, niin siinä saattaa lentää sammakot lentää suusta, mummot eksyä sokoksen tuulikaappiin ja vannon itelleni tehdä kielletystä hedelmästä vielä sallitun hedelmän..Eiku mitä vittua..!? Kyllä minä teen vielä siitä sen, Trust me! 😉😜

Niin käydessä osaan kyllä pyytää siitä anteeksi jos olen väärässä tai sanonu väärän sanan, väärässä paikassa, väärään aikaan. Miehenä ollessani näitä tuntuu tapahtuvan turhankin usein ..tai sit olen jutellu todella "palaute herkkien tyyppien kanssa" Heitä jotka eivät osaa ottaa palautetta vastaan mut antavat sitä myös mielellään ja ihmettelevät jos sillä toisella meni pahasti tunteisiin. Minäkin olen niin helvetin hyvä esimerkki tästä aiheesta, pahoittelut keille olen näin tehnyt! Toisaalta en myöskään estä myös ihmisiä joita pidän "kavereina" sosiaalisessa mediassa, mut silti käyden salaa kahvilla ja lähetellen itsestäni...Hups!

Ei mitään! Ei yhtään, Miks Tombba kerrot omasta toiminnastasi vähän liikaa kaikille..? "TMI" 😂

Joo, en ole lähetelly kellekkään mitään kuvia ja varsinkaan paljastavia. Enhän..Mitä te oikein minusta luulette?

Sovitaan ette nähneet tota edellistä juttua ollenkaan..Hups!
Asiaan..
Ei vittu, se jäi nyt päähän pyörimään..
Ei prkl!
Nyt oikeesti..Ryhdistäydy! Hengitä syvään ja rauhallisesti..
Mikä se turvasana olikaan..
No nyt!

Mut mulla menee toistaiseksi ihan hyvin, RAY:n pelikoneista on viime aikoina rahaa kivasti ja voin taloudellisesti erittäin hyvin ja osaan hymyillä sekä iloita toistenkin puolesta jos heille on suotu sellasta. Eikä mun tarvii stressata et jos pidän liian montaa rautaa tulessa yhtaikaa ja itselleni ei jää aikaa. Tai jos sitä aikaa jää niin en halua tuhlata energiaani kiukuttelemalla ja tai ailahtelemalla..Tai jos ailahtelen niin en ainakaan väitä "Että minkäs mä sille voin.."

Kenes vika se sit on? Joulupukin? Postimiehen? Ex- puolison? vai onko se sittenkin sen Lähikaupan kassaneidin vika? Näitä syitä voi olla monia, mut ehkäpä se syyllinen löytyy lähempää kuin luuletkaan.

Enhän minä näistä mitään tiedä, sillä olen Mies. Kiukuttelen välillä itsekkin täysin turhasta ja jälkeenpäin voisin lyödä vaikka päätäni seinään. Niinhän se tais mennä et taitaa se hevonenkin potkia rakkaudesta..tai tässä tapauksessa kiukuttelusta ja se on mun mielestä lähinnä tosi hellyttävää ja suloista. 

Joo, en minäkään ole täydellinen mut en sentään syytä siitä toisia. Mut silti löydän itteni haaveilemasta mitä olen joskus tehnyt ja tekisin sen varmasti vielä uudestaan. Päivitän vaan itteäni silloin ku saan yhteyden laajempaan tietokantaan..If you what I..."

Sillä minkäs mä sille voin, et edelleen mulla on se "Sauva" ja sormihommat osaavat paksut sormet sekä osaan sen pakkasen sulattaa halutessani..

Mihinkä minä nyt olisin muuttumassa, koska ei se ennenkään ole ollu esteenä. Pysyn Kinkku-Tombbana nyt ja aina. Siitä joko tykkää tai ei. Se ei oikeastaan minua kiinnosta vit******* mitä muut ajattelevat...Kaikki ei tykkää...Välillä en itekkään tiedä miten selittäisin tai suhtautuisin siihen et mitä haluan ja keneltä..sillä todennäköisesti kirjoitan näitä blogeja ja ailahtelen itekkin vielä 2080-luvulla..

Tarinan opetuksena siis. Älä tee toisille sitä mitä et halua sinulle tehtävän, olemalla ystävällinen ja rehellinen niin asiat sujuu paremmin sekä asioista voi ajatella positiivisemmin ja ties mitä voikaan tulevaisuudessa tapahtua jos sille antaa vain mahollisuuden nauttia hetkestä sekä elämästä

Tää on vaan mun tapa purkaa ajatuksia avautumalla. Jos se on joillekkin ongelma niin tää blogi ei oo ehkä sitä varten, sillä parempi täällä ku kellekkään henkilökohtaisesti avautua sille siihen ei ole tarvetta.

Terveisin: Kinkku- Tombba jolla menee tällä hetkellä ihan suhteellisen loistavasti..Kiitos vaan RAY:lle