Et sä oot tyhmä kun menit päästämään tämän sun käsistä. Hei kato mä kirjotan blogia
ja mun alter egokin on doupimpi ku sä"
"Etkö sä tiedä kuka mä oon
et pääse pakoon tavarataloon
älä lue blogiani tai seuraa instassa
saatan mainita et sulla ei tiu....
Hups...tullu näköjään kuunneltua Sannia liikaa tässä viimepäivinä. Hiukan omilla sanoillani. Pahoittelut.
Mut jatketaan...
"Elämme outoja aikoja. Ennen ulkona oli kivaa ku lunta oli satanu paljon, nykyään se vituttaa raapata niitä ikkunoita jäästä ja pyyhkiä auto lumi iglusta. Ennen hiihdettiin koulussa talvella jokapäivä, nykyään opettaja ei saa huutaa näille "vapaan kasvatuksen" tuotannolle sillä opettaja voi saada potkut jos haluaa pitää järjestystä luokassa. Ennen tehtiin töitä jotta saatiin rahaa, nykyään raha pitäisi saada mielellään etukäteen tilille jotta sen jälkeen voidaan harkita et viittiikö tehä töitä. Ennen teoilla oli seuraus ja virheistä pyydettiin anteeksi , mut nykyään kaikki lakastaan maton alle ja kuvitellaan olevan jotain vitun pyhimyksiä.
Ennen kohdattiin ongelmat kasvotusten ja niistä puhuttiin kasvotusten et miten saadaan asia korjattua sekä miten tästä eteenpäin. Nykyään ei puhuta mitään koska siinähän saattaisi saada ratkaisun ongelmaan, vaan lähetellään whatsapp viestejä et minkälainen sinä olet ollu mutta minussa ei ole mitään vikaa sillä olenhan niin vitun täydellinen sekä oletan itsestäni ehkä vähän liikoja. Ennen vanhaan kunnioitettiin toisia ihmisiä enemmän mut nykyään tärkeintä on kunhan sinä myönnät tehneesi kaiken väärin, ku minä menen tässä samalla istumaan tälle minun valtaistuimelle ja miettimään et kenen elämän haluaisin seuraavana pilata ja tehdä siitä yhtä helvettiä.
Ennen vanhaan eron jälkeen sitä sai oman omaisuutensa takasin, mut nykyään pitää kiukutella puolin että toisin ja tarpeen tullen piilottaa astioita väittäen ettei niitä ole koskaan löytyny mut kysytään kuitenkin minkäs arvonen se fiskarsin ruokailuväline setti olikaan jos vaikka myisin sen "sattumalta" tori.fissä..."
Ahdistavat (tai jokseenkin ärsyttävät) asiat Top 3
1: Kahvittelu:
On oikein mukavaa ku näet pitkästä aikaa ystävää "tai millä nimellä te ikinä näitä kutsuttekaan". Juotte kahvia ja höpisette joutavia hyvän tunnelman luomiseksi. Asiat näyttää menevän loppujenlopuksi aivan mallikkaasti. Varsinkin näin sinkkumiehenä kyllä kahvittelen mielelläni naisten kanssa, vaikka piparipurkki olisikin jumissa. Mut jos sen kerran saa auki niin erittäin hyvä todennäköisyys et se aukeaako myös uudestaan. Puhuttiin nyt niistä oikeista pipareista eikä "hyihyi".
Seuraavaa tapaamista saakin sitten odotella jonkin aikaa, sillä molemmille kuvioihin astuu elämä ja elämäntilanteet. On töitä, on lapsia, on harrastuksia ja on ties minkälaista pitsin nypläystä jolloin ei vaan valitettavasti kerkeä tai edes suunnittelemaan moisia hauskoja teehetkiä. Varsinkin ku itse yrität sopeutua tilaanteeseen et miten olisi tuolloin? tai miten vaikka ens viikon tiistaina? Ne eivät vaan valittevasti käy millään. Kun taas ystäväsi ehdottaa tapaamista niin johan se on kumma ku itellä sattuu just sillä hetkellä olemaan jotain muuta menoa et pakko perua nekin toimenpiteet jos haluaa kahvikupposen saada. VITTUU!!!
Olen kyllä itse aika kärsivällinen sen suhteen enkä helposti suutu. Tarvittaessa olen kyllä valmis ottamaan omasta ajastani sen pois et ylipäätään pystyn tälläisiä tekemään. Yleensä siinä käy niin et minä olen se osapuoli joka ylipäätään pitää yhteyttä ja yrittää sopia yhteistä kahvitteluhetkeä. Valittevasti ne jotka minut tuntevat toistan (Valitettavasti) niin osaavat kyllä raastaa hermojani ja työntää suolaa haavoihin. Tahdomattaan tai ihan vaan vittuilessaan. Yritä siinä sit perkele hymyillä et ei kuule tunnu missään "Tuutko kahville?" totean vain perään. Perkele jos voittaisin eurojackpotissa niin veisin kyllä ystäväni kahvittelemaan viikoksi jonnekkin trendilattea ettei tarvitse hetkeen sopia mitään koska hyvällä todennäköisyydellä se ei tule onnistumaan sillä hetkellä millon itse olisit vapaana. Vaikeasti tavoittelu tässä tilanteessa on jopa minun mielestä jopa hieman flirttailevaa. Taidan olla outo. Mut minkäs teet jos kahvi maistuu ja muu tarjoilu maistuu. En valita. "Go with the flow"
2: Naiset:
Kyllähän te (varsinkin naiset) taisitte jo tätä odottaa. "Millon se puhuu taas naisista ku sillä on niin kivat ja alistavat jutut...on sillä kiva kikkelikin..hihih!" Noh, Noh, Nyt rauhoitumaan hetkeksi No niin! Hyvä!
Olen oppinut sen et jos Nainen hymyilee niin sillonkin kannattaa olla varovainen, nimittäin sillä hetkellä Nainen kerää varastoonsa negatiivistä energiaa ja päästää ne huudon lailla vapauteen hetkenä minä hyvänsä. Tarvittaessa Nainen säästää nämä ajatukset kuukautisajalle jolloin viimeistään Nainen vittuilee, huutaa, paiskoo astioita, valehtelee ja räyhää ku kaverini Matti Mukava Shellin vessan lattiamopille. "Vittu mä pyyhin sulla kohta lattiaa!"
Olen yrittänyt monesti saada naisia rentoutumaan mutta turhaan. Eivätkö ne perkeleet ikinä osaa rentoutua. Aina ollaan jonkinlaisessa prosessitilassa, kovalevy raksuttaa siihen malliin et tekoripset väpättävät ja tekokynnetkin irtoilee liimoistaan pois.
Yritä siinä sit ihmisenä olla rehellinen ja aito. Varsinkin jos nainen on lähdössä ulos niin jumalauta sitä odottelun määrää. Ensin nainen käy suihkussa. kuivaa hiukset, laittaa meikit, miettii seuraavat 3 tuntia et mitä vittua sitä laittaisi päälle tänään päälle. Sit laitetaan taas hiuksia, suihkautetaan hiukaan lakkaa niihin. haetaan kaapista paita päälle. Paita vaihdetaan koska se ei käy vyön kanssa. Haetaan uusi paita. Sit vaihdetaan vyö koska se ei nyt käyny paidan kanssa sit millään. Tätä rumbaa jatkuu se seuraavat 2 tuntia taas, Kunnes nainen on valmiina. Hän menee ulos ja ottaa roskasäkin mennessään, vie roskat roskakatokseen ja tulee takaisin sisälle. Sillä nyt on niin myöhä ettei kannata mihinkään enää lähteä ja kyllähän se laittautuminen väsyttää.
Kuten jo tiedätte niin minähän suorastaan rakastan naisia "Kröhöm!" Korjaan välitän ja tykkään. Osa kavereista ajattelee et esim. eksien kanssa ei tarvii olla missään tekemisissä et he ovat syystä niitä. Noh, minä en suinkaan ajattele näin. Voin olla heidän kanssa suhtkoht hyvissä väleissä mut ei mun tarvitse niistä vaimoa uudestaan tehdä. Sillä tottahan se on. Et se mikä ei toiminu ekalla kerralla, niin harvemmin toimii sillä toisellakaan kerralla. Enkä minä ny näin pahalla sitä sano. Poikkeuksia tietysti on olemassa. Esim, omassa kaveripiirissä ja enkä minä heitä siitä milläänlailla moiti. Miksi teit noin? Miksi mennä tuomitsemaan jos ei tiedä asian todellista laitaa. Mut ehkä mä kuitenkin olen edelleen outo. Mut minkäs teet jos niitten seurassa viihtyy ilman mitään sen syvällisempää. Voi sitä kahvia juoda niittenkin kanssa, keiden kanssa olet eläny joskus. Se on kuitenkin vaan kahvia eikä mitään maistraattihommia.
3: Luottamus ja itsetunto
Tää on taas sellanen aihe mistä en hirveesti puhuny mut alotetaan ku kerran ton otsikon kerkesin jo kirjottamaan esille..
Se pitää paikkansa et tällä hetkellä en luota oikein keneenkään. Paitsi lähimmäisiin ja hyviin ystäviini (Ne tietävät kyllä). Kesän jälkeen oon vetäny sellasen panssarikilven tohon pääni yläpuolelle et oikeastaan sen läpi ovat päässeet ne harvat ja valitut. Enkä oikein mielelläni hae uusia ystävyyksiä ellen itse ole hyvällä tuulella tai kännissä (kaks eri asiaa kuitenkin). Hankala luottaa sellasiin ihmisiin jotka ovat sen luottamuksen pettäneet pahoin mut toisaalta en ole mitenkään pitkävihainen joten sopivan ajan kuluttua voin laskea sitä "mielikuvituskilpeä" hiukan alaspäin. Jos sieltä samantien tulee nuolia tai muuta paskaa päin näköä niin "kilpi" nousee hyvin nopeasti takasin paikoilleen. Välillä saatan kurkkia ja huhuilla et "joko nyt saa tulla esille". Koska varsinkin jos liian nopeesti alkaa luottamaan niin useinmiten tahtomattaan saa pettyä taas jälleen kerran. Vaikka sitä haluais luottaa ja uskoa siihen et ehkäpä ajallaan kaikki järjestyy niin valittevan usein se menee päin vittua. Luottamus on kortilla ainakin ton kahvittelu kohdan kanssa. Hankala sopia mitään jos ei pysty luottamaan, ei sillä ettenkö tahtoisi luottaa mut välillä sitä joutuu rakentaa niin perkeleen kauan, et kerkee piparit menemään parempiin suihin. Kirjaimellisesti.
Itsetunnosta sen verran. Ärsyttää ku jotkut jaksavat aina saarnata siitä et kyllä sinä löydät vielä jonkun keneen VOI OIKEASTI LUOTTAA. Senkus menet vaan juttelemaan naisille, kyllä sinä saat!
Joko kaverini valehtelevat minulle päin näköä tai sitten ne haluavat vain piristää minua. Oli miten oli. Mitäs sit jos en edes halua löytää sellaista. Kuka minua on siitä tuomitsemaan jos en olekkaan tunteeton ja käsittelen menneisyyteni asiani siinä ajassa kun sen itse haluan tai etten voikkaan heti hypätä sängyyn ja rakastua seuraavaan vastaantulevaan tai niihin 39:ää seuraavaa jotka tulevat seuraavan kulman takana. Varsinkin näin seksuaalisena ihmisenä kuten minä se on kyllä kieltämättä välillä hiukan turhauttavaa. Mut olen kyllä oppinut olemaan yksin ja minusta se on välillä aivan saatanan rauhoittavaa. Voi pelata pleikkaria yöllä, ilman et tarvii aamulla kuunnella sitä kotkotuksen määrää. Voin katsella Christy Mackkiä ilman kukaan tuntee itteensä haluttomaksi. Voin syödä ihan mitä itse haluan, ilman et kukaan alkaa kertoilemaan mulle faktoja sokerista. Perkele! Kyllä minä tiedän mitä se on sokeri on. Laitan sitä kahviini jos käyn huoltoasemalla kahveella, se on sellanen valkonen neliö. Aika fiksua loppujen lopuksi. Ehkä edelleenkin olen outo ku haluan läheisyyttä ja seksiä ilman syvällistä fiilistä. Ehkä ajallaan sekin muuttuu tai sitten ei. Ehkä oon ollu liian sinisilmänen ja hölmö ku oon uskonu kaiken on sanottu/kirjoitettu. Kun tapanani on ollu yleensä uskoa todeksi sitä mitä on sanottu.
"Sädekehä on jo valmiiksi rikki, varmaan joku huono erä. Ne koitti mua lyödä ritariks, katkes terä"
Mut tää nyt oli tällänen lyhyempi blogi tällä kertaa.. Ens kerralla huomattavasti pidempi sillä joulu on vähän kiireellistä aikaa myös minulle.
Olisin tietysti voinnut kirjoittaa muutaman hyvän tarinan tässä viime ajoilta mut en sitä tehnyt kuitenkaan siitä tapahtuneesta syystä et mulla ei ole copyright-oikeuksia siihen toistataiseksi. Ja toisaalta kuka minua estää et mitä kirjoitan ja mitä en! Tämähän on mun blogi eikä kenenkään muun. Mut yleensä jos lupaan jotain niin sen myös pidän, sillä nykypäivänä lupausten pitäminen näyttää olevan puolin ja toisin on hankalaa...
Mun kanssa on helppoo olla loppupelissä väleissä, ei se vaadi mitään raketti tiedettä. Kohtele mua niinku toivoisit sinua kohdeltavan..
Ei se ny sen vaikeempaa ole.
